tiistai 28. joulukuuta 2010

Kylmänväreet

Pimeässä.
Yksin ajatusteni kanssa.
Riittämättömyys.
Rauhattomuus.
Rakastettuna oleminen.
Pelko kaiken menettämisestä.
Kylmä rengas sydämen ympärillä.
Auringon säteet
pelastavat
pimeyden verkoilta.
Uskallan taas
hengittää vapaasti.

-S-

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulun odotus

Pienen tiukusen kilinä,
herättää yöllä.
Ikkunan takana pikkiriikkiset
jalanjäljet.
Odotuksen tunne sydämessä.
Kohta joulu
hiipii
pikkuisin askelin
tupaan.
-S-

perjantai 17. joulukuuta 2010

JOULUTARINA

Pikkuinen jouluenkeli pesi joulukolttuaan. Oli Joulumaan viimeiset kenraaliharjoitukset, ennen suurta joulujuhlaa. Mekon tarkastaminen oli jäänyt pikkuenkeliltä viime tippaan. Ja tottakai siinä oli jättisuuri kaakaotahra viime joululta. Enkelillä oli pieni rooli juhlassa, hän kantoi kynttilöitä joulukuvaelmassa. Ja lauloi kuorossa. Pikkuenkeli oli laittanut hiukset letille, että esityksessä olisi ihanat kiharat.

Tonttutyttö siivoili näyttämöä.Häntä huoletti kovasti, riittikö tämän vuoden suklaakohvehdit kaikille. Pääkokkitonttu oli pihistellyt suklaakaupoissa tänä vuonna ja tonttutyttö oli sitä mieltä, että suklaata oli aivan liian vähän. Hän oli asiasta huomauttanut pääkokkitontulle. Mutta mitäpä se auttoi. Kinkkua sitä olla pitää... näin oli pääkokkitonttu vastannut.

Näyttämöllä kävi tohina ja touhu. Lavasteisiin liimailtiin viimeiset kimalteet ja kuusi koristeltiin. Huomenna juhlittaisiin Joulupukin paluuta maailmankiertueelta.Syötäisiin puuroa ja kinkkua. Mutusteltaisiin piparkakkuja.Maisteltaisiin suklaita. Oltaisiin yhdessä.

Pian koitti juhlapäivän aamu. Pihalla loisti jouluaamun aurinko, kimaltavat hanget loivat oman upean loistonsa punaiselle joulukylälle. Tontut heräilivät, ja pian Joulumaan saunan piipusta kohosi savukiehkura kohti huikeansinistä taivasta.

Keittiössä kävi kuhina. Keittiötontut paistoivat laatikoita, hakkasivat rosolliaineksia, ja leipoivat viimehetken tiikerikakkusia. Pääkokki hiki hatussa pyöritteli Joulupukin herkkua, suklaakääretorttua. Onneksi pian kaikki oli valmista juhla-ateriaa varten ja keittötontutkin pääsivät kylpemään kuuman saunan lauteille.

Enkelikuorolla oli viimeiset harjoitukset. Pikkuenkelin mekko oli puhtaanvalkoinen ja hänen heleä äänensä kaikui kohti Joulumaan juhlasalin kattoa. Pieni sydän oli pullollaan onnea ja rakkautta. Ja se kuului hänen äänessään. Kauniisti kuoro lauloi. Joulumuori kuunteli ovenpielessä ja hymyili onnellisena. Kohta Joulupukki palaisi reissultaan ja nauraisi makeasti saaden muutkin hyvälle mielelle.

Pikkuhiljaa kaikki oli valmista. Joulumaan väki kokoontui pihalle odottelemaan poronkellojen kilkutusta. Aurinko painui mailleen ja upea pohjoisen tähtitaivas valaisi jätkänkynttilöitten reunustamaa pihaa.Hengitys tiivistyi pikkupakkasessa höyryksi, oli hiljaista. Hiljaisuuteen sekoittui hiljalleen tuttu sointi. Poronkellot. Joulupukki saapui pihaan. Porot pärskäyttivät tervehdyksen ja Joulupukki itse heilautti itsensä reestä pihalle. Halasi Joulumuoriaan ja kertoi maailmankiertueen sujuneen mainiosti. Sitten hän lähti kohti ansaittua joulusaunaa.

Porot vietiin talliinsa. Piha tyhjeni tontuista, jotka hiipivät kohti juhlasalia. Sisällä tuoksui omenat, kaneli, riisipuuro ja kinkku. Kasapäin suklaita, leivoksia ja kotikaljaa. Pöydät notkuivat herkkuja. Pikkiriikkinen tonttupoika pihisti yhden suklaan salaa. Mutta muut malttoivat odottaa Joulupukkia saliin, koska silloin saattoivat juhlat alkaa.

Joulupukki ja hänen muorinsa asettuivat paikoilleen. Pikkuenkelien kuoro marssi topakkana kynttilät käsissään ympäri salia laulaen kauniin joululaulun. Kynttilät asetettiin kauniisiin seinälampetteihin. Kynttilöitten liekkien varjot tanssivat juhlasalin seinillä ja katossa. Kynttilöitten pehmeässä valossa sali lasimaalaukset hohtivat kauniisti.

Tonttulapset esittivät perinteisen tonttutanssinsa. Muutama pipolakki tipahti menossa lattialle, mutta ei tahtia haitannut. Ja sen jälkeen koitti hetki, jota kaikki olivat odottaneet.Suuret pariovet avautuivat ja sisään marssivat keittiötontut kantaen suuressa vadissa riisipuuroa, ja toisessa isoa kinkkua. Aplodit saattoivat kulkuetta ympäri salia.

Pian juhlasalin täytti kilinä ja iloinen puheensorina. Tontut nauttivat hetkestä ilman kiirettä ja tohinaa. Vaihtoivat kuulumisiaan ja kertoivat kaskuja toisilleen. Joulupukki naureskeli kommelluksilleen matkallaan ja Joulumuori pyyhki pienten tonttujen suupielistä maitoviiksiä. Pikkuhiljaa suuret vadit tyhjentyivät. Hyvän olon tunnelma oli salissa. Naurua, iloa ja joulumieltä oli sydämet täynnä.

Hiljuksiin alkoi juhlasalissa alkoi puheensorina vaieta, tontut väljensivät vyötään ja Joulupukki mutusteli suklaakääretorttuaan.Joulumuori hyyssäsi pienimpiä tonttusia nukkumaan. Jouluglögin tuoksu valtasi salin. Joulupukki hieroi valtavaa mahaansa ja nosti jalat tuolille.

Joulumuori tuli takaisin juhlasaliin, ja istahti Joulupukin viereen. Hiljaa he juttelivat kuulumisiaan. Käsi kädessä he katselivat, kun keittötontut veivät ruuantähteitä takasin keittiöön. Isommat tontut juttelivat keskenään ja kun kynttilöitten liekin hiipuivat hiljaa, alkoi Joulumaan väki valua ulos ovesta, omiin kamareihinsa nukkumaan.

Viimeisenä salista lähti Joulupukki. Hiljaa myhäillen hän sulki kauniit lasiset pariovet. Kuistilla soivat hiljaa joulun tuulikellot. Revontulet loivat taivaalle oman kauniin näytelmänsä.Joulurauha laskeutui Joulukylän ylle.Tunturien katveessa on hyvä olla.

Hyvää Joulua!
-S-

torstai 16. joulukuuta 2010

Jouluruno

Punaista ja kultaa.
Tuoksu kanelin.
Ripsaus siirappia.
Kilinää, kuiskutusta.
Sormiin tarttunut teippi.
Onnen tunne sydämessä.
Omenoita.
Porkkanoita.
Enkelin siiven kosketus.
Tontun kadonnut huopatossu.
Kuusesta karannut joulupallo.
Kynttilän lämmin liekki.
Joululaulun hyräilyä.
Siitä on ihana joulun odotus tehty.

-S-

lauantai 11. joulukuuta 2010

Tuulten armoilla

Etelä.
Itä.
Pohjoinen.
Länsi.
Myrskytuulien tanssi.
Raivoava.
Voimakas.
Juuriltaan repivä.
Tahtoa täynnä.
Myrskyn silmässä,
hiljaisuus.
Katson ylös.
Näen linnunradan,
kirkkaat tähdet.
Kuun.
Minua ei pelota.

-S-

tiistai 7. joulukuuta 2010

Demonit

Kesytin demonini.
Orjuutin ne
pyörittämään
suurta
myllynkiveä,
joka tahkoaa
minulle
onnea,
rakkautta,
suunnatonta voimaa,
olla oma itseni.
Säälittävät
sarvipäät.
Miksi edes
pelkäsin?

-S-

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Iholla

Raukeuden
hetkessä.
Hämärässä.
Kuiskaan
korvaasi
ihan
hiljaa,
vain
sinulle:
Minä rakastan sinua.
-S-

torstai 2. joulukuuta 2010

Koppakuoriaiset

Kolme koppakuoriaista istui rantakivellä paistattelemassa päivää.
Aurinko lämmitti niitten kuorta somasti. Sarvet heiluivat tuulessa. Pikkuiset jalat olivat mukavan lämpöiset.

Paikalle saapui viisi vihreää heinäsirkkaa. Ne alkoivat soittelemaan viulujaan, ja nuo kolme koppakuoriaista pistivät rivakaksi rivitanssiksi. Niiden jalat viuhuivat kuin tanssin lordilla konsanaan.Kädet toistensa olkapäillä ne pyörivät kivellä, viulunsoiton antaessa tahtia tanssille.

Tummat koppakuoriaiset kellahtivat villin tanssinsa jälkeen kivelle köllimään. Koppakuoriaiset hieroivat massujaan tyytyväisinä.Niitä nauratti kovasti hölmistyneen näköinen ruokokerttunen, joka oli katsellut tanssia pää kallellaan. Kummallista sakkia, ajatteli kerttunen levittäessään siipensä lähtiessään lentoon.

Kaksi vallatonta perhosta lepatteli koppakuoriaisten luo. Ne kutittelivat koppakuoriaisten kylkiä ihan kiusallaan, koppakuoriaisten käkätys raikui rannalla.
Perhoset hihittelivät hiljaa ja pian kutittelu vaihtui hiljaiseksi lennoksi kiven ympärillä.

Pikkuhiljaa päivä vaihtui iltaan. Koppakuoriaiset pörrähtivät lentoon. Niiden päivä oli ollut mukava ja ihana. Kuten kunnon kesäpäivän kuuluukin olla.

-S-

maanantai 29. marraskuuta 2010

Hämärän sylissä

Perhosen suudelma.
Hipaisee poskeasi.
Hiljainen hetki.
Täynnä tunnetta.
Ilman pelkoa.
Vailla tummia sävyjä.
Suljen silmäni.
Onnen tunne
leijuttaa minut ylemmäs.
En pelkää pudotusta.
Sinä otat kiinni.

-S-

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Piiloon muilta

Veneessämme on
puhtaanvalkeat
purjeet.
Vesi on kirkasta.
Tuuli lempeä.
Aurinko hymyilee.
Sinun silmissäsi
kuplii onni.
Lintujen saattelemana
lähestyy
meidän kahden paratiisi.
Sinne
ei
ole
muilla
lupaa
tulla.

-S-

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pikkukeijujen leikki

Kauniin sateenkaaren päältä kuuluu naurua ja ilon kiljahduksia. Pikkuiset keijulapset laskevat mäkeä.
Pitkä liuku päättyy pehmeän pilven syleilyyn.Pikkuiset siivenalut eivät vielä kannata lentoa, joten urheasti palleroiset kiipeävät käsi kädessä ylös sateenkaarta pitkin. Kikatus ja riemu saa sateenkaaren värit loistamaan kirkkaampina kuin koskaan.

Kuu yrittää nukkua pilvensä takana. Kikatus häiritsee tuota yöllistä kulkijaa. Harmistuneena kuu tunkee pilvenhattaraa korviinsa ja kääntää kylkeään. Tähdet nukkuvat uniaan piiloissaan kumpupilvien poteroissaan, kultainen heijastus paljastaa niiden kätköt. Tähtösten kuorsaus kuulostaa useitten pienten tiukujen helinöiltä. Se luo oman tahtinsa naurun ja ilon sonaattiin.

Aurinko kietoo pikkuisten kiharat säteittensä ympärille. Hellii lämmöllään pulleita käsivarsia. Hymyilee pienten riemulle. Onni ja rakkaus tuntuu tuossa pehmeitten pilvien keskellä rajattomana hyvän olon tunteena. Aurinko imaisee tunnetta säteisiinsä, ja levittää sitä eteenpäin valollaan. Ihmisten sydämiin ja sieluihin.

Pienten keijujen onni saa hymyilemään keskellä päivää ilman syytä. Pienten keijujen ilo saa sanomaan kauniita sanoja. Ne saavat kauniin kukan loistamaan väreillään. Meren aallot rauhoittuvat hetkeksi. Ja tuuli saa lempeämmän väreen. Maailma on hetken verran kauniimpi paikka elää.

Pikkuiset keijulapset väsyvät. Onnellisena he menevät koteihinsa. Aurinko vetäytyy horisontin taa, loistaen viimeisen hetken punaisena. Kuu herää, ottaa tähtiystävänsä mukaansa ja hiljalleen nousee kiertämään polkuaan yönsiniselle taivaalle. On hiljaista. Tähtien loisteessa voit kuulla vielä pienen keijutytön kikatuksen.

-S-

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Liian herkkä

Tuli silmissäsi.
Polttaa sydäntäni.
Suljen silmäni.
Karkaan otteestasi.
Pelkään.
Jääväni kahleisiin.
Kadottavani sieluni.
Onnen houkuttava
tunne.
Se kiehtoo.
Se valloittaa
mielen.
Mutta annanko anteeksi
itselleni.
Jos rikon itseni
palasiksi.
Rakkauden tähden.

-S-

lauantai 20. marraskuuta 2010

Noidan sanoin

Loitsin sieluusi
intohimon.
Kauniilla sanoilla
lumoan
sinua
rakastamaan
minua.
Katson silmiisi.
Hymyilen.
Kiedon sinut
hopeiseen verkkooni.
Viettelen.
Vakuutan.
Kunnes olet
ikuisesti
minun.

-S-

torstai 18. marraskuuta 2010

Kahdestaan

Kädet löytävät toisensa,
iho kohtaa ihon.
Lämpö.
Läheisyys.
Tunne jostain
suuremmasta
voimasta.
Se vie
mukanaan.
Kauas,
paikkaan, jossa
on vain me kaksi.
Ja aikaa
loputtomiin
rakastaa.

-S-

maanantai 15. marraskuuta 2010

Valkeiden muurien tuolla puolen

Valkeiden muurien keskellä, kauniiden ruusuköynnösten takana, on palatsi. Palatsissa on kauniit värikkäät lasimaalaukset ikkunoissa. Valkeaksi rapatut seinät kuultavat auringonpaisteessa. Puutarhassa loistivat monet värit. Penkit kutsuivat luokseen istujia. Kaikki oli kaunista ja vihreää.

Palatsissa asui komea tumma prinssi. Ympärillään valtava määrä palvelusväkeä ja hovia.
Päivisin prinssi hurmasi ympärillään olevat ihmiset, lumoten ja viekoitellen ihmisiä luokseen. Luvaten hyvää ja kaunista. Tehden palatsissaan taikojaan, saaden ihmiset ilahtumaan, rakastumaan ja voimaan hyvin.

Kunnes ilta laskeutui palatsin ylle. Demoniprinssi näytti julmat kasvonsa. Säälimättä hän raateli viattomat sielut tasolleen. Vahvat hän alisti kiristämällä. Heikot vain murskasi kuristavalla otteellaan. Nauttien vallastaan, levittäen pahuuden ilosanomaa.Heikot seurasivat onnellisina saamastaan huomiosta ja vallasta.
Säälimättä demoniprinssi imi elämänvoiman seuraajistaan itseensä, kasvaen itse vahvemmaksi.

Kauniiden ruusujen katveessa asui ääretön pahuus. Vain harvat siitä tiesivät. Kukaan sisällä käynyt ei uskaltanut paljastaa prinssiä. Koska pettureille kävisi huonosti. Kaunis prinsessa oli syöksynyt tornista kuolemaan, koska ei jaksanut kantaa sydämessään salaisuutta. Sielu rikottuna palasiksi, ruumis viileltynä vuotaville haavoille. Hän valitsi helpoimman pakotien.

Kauan ei prinssi surrut. Pian hän löysi uusia lohduttajia rinnalleen. Kaunis palatsi houkutti.Mutta kukaan ei kertonut, mitä asuminen palatsissa maksoi asujalleen. Elämänhalun, hyvyyden sydämessä ja rakkauden. Sitä kulississa asuminen vaati. Paon hinta oli vain vielä raskaampi.

-S-

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kesällä

Muistatko,
kun lapsena
makasit nurmikolla.
Katselit pilviä.
Lohikäärmepilvi.
Norsupilvi.
Hattupääpilvi.
Huikean sininen
taivas.
Leppäkerttu vaelsi
jalallasi.
Kiire ei minnekkään.
Kesä.

-S-

torstai 11. marraskuuta 2010

SUDEN HETKI

Tunnen vereni
viilentyvän.
Kylmyys hiipii
luihini asti.
En jaksaisi enää.
Aamuun on vielä
pitkä aika.
Nuotion loimussa,
tähtien loisteessa.
Susi ulvoo.
En uskalla sulkea
silmiäni.
Edes hetkeksi.
Kuulen suden
tassutuksen.
Tiedän sen odottavan.
Heikkoa hetkeäni.
Valmiina iskemään.
En tiedä.
Nukunko.
Valvonko.
Kuvittelenko.
Odotan
auringonsarastusta.
Pelastamaan.

-S-

maanantai 8. marraskuuta 2010

Aamulla

Auringon ensi säteet
aamulla.
Ihollasi niiden
kultainen hohde.
Vieressäsi on hyvä olla.
Lämmin
ja
turvallinen.
Nukut niin
rauhallisesti.
En raskisi edes
hengittää.
Ettet heräisi.
Minun rakkaani.

-S-

lauantai 6. marraskuuta 2010

Vaeltaja

Yön harmaassa hetkessä,
kylmässä kuutamossa,
suden yksinäinen ulvonta.
Tummat varjot hangella,
repaleiset pilvet taivaalla.
Kylmyys tarttuu luisin sormin
iholle.
Yksinäisyys matkatoverina.
Rauhaton sielu.
Vailla määränpäätä.
Tahto tulla luoksesi,
olla sinun.
Hylätyksi tulemisen pelko
suurempi.
Suden kanssa yhteinen
mieli.
Vaellan edelleen.
Kylmyys turruttaa.
Pian en muista käsiäsi
käsissäni.
Pian en muista silmiesi
hohdetta
rakastellessasi
minua.
Etsi minut,
ennenkuin
unohdan.
Lopullisesti.

-S-

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Sade

Sadepisaroitten
hipaistessa poskiani,
nostan katseeni ylös.
Katson harmaata pilveä,
mietin sen taakse hiipinyttä
aurinkoa.
Kuvittelen pienten enkeleitten
leikkivän hippaa.
Ajattelen kuinka
helppoa onkaan tanssia
ikuisessa auringon loisteessa.
Vailla surua sydämessä.
Onnen kikattaessa korvan juuressa.
Hymyilen hetken,
pyyhin pisarat iholtani.
Jään kuuntelemaan
sadepisaroiden sonaattia.

-S-

tiistai 2. marraskuuta 2010

Hyppy rotkon ylitse

Minua on alkanut ärsyttämään ihmiset, jotka valittavat menetettyjä mahdollisuuksiaan.
Miksi ihmeessä eivät tarttuneet tilaisuuteen?
Pelko kokea uutta ja ottaa hetken tilaisuus kiinni on meissä liian vahva. Oli kyse ihmissuhteessa, unelmissa, työssä, rakkaudessa.

Minä itse olisi valmis ottamaan isojakin riskejä tarvittaessa. Seuraavaan tilaisuuden tullessa, nappaan sen helmasta kiinni ja hyppään völjyyn. Kokeilen onnistunko, voi olla että kaadun, mutta en turhaan, tavoitinhan jotain upeaa tunnetta. Voi olla, että itken pettymystäni, mutta kyyneleitä riittää. Ne kostuttavat maan, johon upeat ideat on istutettu.

Muutamat tuntemani ihmiset ovat tehneet upeita ratkaisuja. Katkaisseet kierteen pahasta olostaan,toteuttaneet unelmansa ja hypänneet uuteen. Ihailtavaa, kaunista ja rohkeaa. Ja kummallista kyllä, ovat mokomat onnellisia ja tosi tyytyväisiä ratkaisuunsa.

Itse tuon loikan tein lähtiessäni paikasta, jotain kutsuin kodikseni. Paikan jossa minulla oli paha olla, paikan, jossa en kokenut olevani mitään, paikan jossa minut alistettiin kaikin tavoin. Paikan, jossa ensin kertaa tunsin halua luopua elämästäni. Elämäni pelottavin ja rohkein teko. Ja nyt mietin, miksi en tehnyt aiemmin. Ehkä elämä halusi opettaa minua rankemmin. Ehkä sen aika ei ollut aiemmin. Ehkä minun oli koettava se paha olo, jotta pystyisin nauttimaan elämästä.

Rakkaat ihmiset, tarttukaa tilaisuuteen, vaikka joutuisit haavoittamaan sinulle läheisiäsi. Kerro ratkaisusi syyt, kerro että rakastat heitä kuitenkin.He toipuvat kyllä. Ja ymmärtävät, että et heitä hylkää kaikesta huolimatta. Tosi ystävä ei hylkää sinua. Sen minä olen huomannut matkani varrella.

Jokainen askel kohti unelmaa, on askel kohti onnea. Lopullista onnea en voi taata, mutta unelmia meillä on oltava. Muuten olet sisältä kuollut ihminen. Pelkkä kuori, tuulessa liehuva oksa.

Kaikkea hyvää teille, miettikää unelmianne, toiveitanne ja elämäänne. Ottakaa kiinni niistä ja tehkää itsenne onnelliseksi.

-S-

maanantai 1. marraskuuta 2010

Itsetutkimuksen kurimuksessa

Viime päivinä on lokaa satanut niskaan.

Olen vaikeasti lähestyttävä, leikin hankalaa. Olen kylmäsydäminen. En luota ihmisiin.

Onko tuo nyt mikään ihme? Minua on loukattu. Minua on satutettu fyysisesti. Minut on arpeutettu pienestä lähtien psyykkisesti. Minut on eristetty sosiaalisesti. Mikä ihme tuo on, jos mietin ihmisten tarkoitusperiä minua kohtaan? En todellakaan usko tai luota, että minusta voidaan välittää kaikkine virheineni. Siksi peitän ne. Siksi esitän jotain muuta, jotta kelpaisin. Siksi olen rakentanut kovan kuoren sydämeni ympärille. En todellakaan halua satuttaa itseäni enää yhtään enempää.

Harva ihminen pääsee ytimeeni. Näkemään, mitä tunnen. Harva ihminen näkee kyyneleeni. Koska itkeminen on heikkous, ja antaa vastustajalle tilaisuuden iskeä vyön alle. Harva tietää unelmistani, kaipuustani ja heikkouksistani. Vain ne joihin luotan ja rakastan. Ja heitä on vähän.

Olen kerran erehtynyt avaamaan hiukan enemmän itseäni ihmiselle, josta luulin saavani enemmän kuin ystävän. Tein virheen. Olisi pitänyt pysyä kuoressa ja roolissa. Tunne siitä, että en kelpaa aitona minuna, on musertava. Satuttaa ja tekee pahaa. Siksi jätin flirttaavan, iloisen ja teflonpintaisen kuoren päälle. Upotan entistäkin syvemmälle sen minun, joka haluaa olla rakastettu ja rakastaa. Virheineen ja omana itsenään. Sen minun, joka hassuttelee, haluaa tehdä toiselle pelkkää hyvää ja nauttia vain tunteesta siinä hetkessä, kun se on suotu. Sen minun, joka vain haluaa on turvassa ja suojassa. Koska pelkään.

Taidan vaan vaatia liikoja. Olen niuho. Näinkin on sanottu. Ehkä se on vain tapa pitää itsensä turvassa. On kai liikaa vaatia parasta. Mutta en halua muuta. Tiedän mitä tahdon. Minkä minä sille voin, että muut eivät sitä ymmärrä.

On vain suojattava itsensä. Itseltäni ja muilta. Surullista. Mutta näin se vain menee. Vahvat ihmiset kulkevat yksin.

-S-

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Väsynyt

Verta vuotava sydän.
Rikkipoljetut unelmat.
Hiekkapaperi kurkussa.
Jaksamisen viimeinen askel.
Mikään viini ei
turruta tätä
pahaa oloa.
Mikään lääke ei
poista tätä
kipua.
Nieltävä kaikki
törky.
Oksennettava ulos.
Kerta toisensa jälkeen.
Siihen pisteeseen asti.
Siihen viimeiseen pisteeseen,
jossa mikään ei tunnu miltään.
Sinne on helvetin pitkä matka.
On kestettävä.
Vaikka en enää jaksa.

-S-

lauantai 30. lokakuuta 2010

Neuvonantaja

On astuttava seikkailuun,
nimeltä elämä.
Ei koskaan kannata
pelätä,
onko tämä oikein.
Kohtalo antaa
sinulle mitä
ansaitset.
Luota vaistoihisi.
Älä käänny takasin.
Älä pelkää virheitä.
Niitä tulet tekemään.
Katso.
Tee.
Opi.
Näytä minulle,
miten elät.
Älä odota.
Älä lannistu.
Taistele.
Nauti tuloksista.
Sinulla on vain yksi elämä.

-S-

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ikuisuuden yli

Kauniit sielut.
Vaeltavat elämästä toiseen.
Tapaavat toisensa.
Hämärän hetkellä.
Kuutamo valaisee
heidän kauneutensa.
Käsien herkkä
kosketus,
katseet löytävät
toistensa sisimpään.
He ovat tunteneet toisensa
vuosisatoja.
Kosketuksessaan,
tuntevat rakkauden.
Joka kestää yli kuoleman.
Halua.
Intohimoa.
Rakkautta.
Ja hiljaisen tuulen
lailla,
he lentävät pois ikuisuudestaan.
Seuraavaan elämäänsä.
Seuraavaan rakkauteensa.

-S-

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Sinun hetkesi

Auringon laskiessa,
siinä pienessä
sinisessä hetkessä.
Tunnet onnen kipristyksen
sydämessäsi.
Suojelusenkelisi muistaa
sinua.

-S-

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kaipuun kosketus

Sydämessäsi.
On ääretön halu.
Rakastaa hänet itsellesi.
Ottaa omaksesi.
Viimeisen suudelman
muisto.
Käden hipaisu
kädessä.
Yöllä vain
tyhjä syli.
Paidassa hänen tuoksunsa.
Ikävä satuttaa liikaa.
Ympärillä tyhjyyttä.
Mikään ei tunnu samalle.

-S-

torstai 21. lokakuuta 2010

100 blogiteksti.

Pitäisi varmaan laukaista ilmoille jokin hieno ja mahtava teksti 100 kerran kunniaksi.

Syksy on minulle ylipäätään raskasta. Isän kuolinpäivä, pimeys, joka nielaisee mukanaan. Vain odotusta siihen hetkeen että aurinko nousee kuolleista ja toivokin herää.

Huomenna olisi minun 17 hääpäivä, jos palikat olisivat olleet kohdallaan.Takaisin en halua, ihaniakin hetkiä oli ja kaksi mahtavaa tyttöä. Mutta valitettavasti tässäkin mustat hetket käärivät kultaisen tuokiot sisäänsä. Sekin on elämää. Ei voi mitään.

Tänä syksynä en aio alistua pimeyden pieksemäksi. Minun on astuttava muutama hullunrohkea askel, valmistautua taisteluun. Katsoa kuinka rahkeet kestävät. Vietävä unelmia eteenpäin. Nyt on sen aika. Olen perkeleeni kesyttänyt, uusia en halua. Toiveet ja unelmat eivät tarvitse valoa vaan rohkeutta.

Syvin toiveeni olisi, että minun ei tarvitsi enää maata kuopan pohjalla, katsoa lohduttomasti ylös valoon ja tajuta että sinne on kiivettävä. Yksin. Siitä olen saanut todella tarpeeksi. Minun läksyni on ollut oppia pyytämään apua. Ja vihdoinkin sen olen oppinut.

Vahvat kädet ympärillä, jotka suojelisivat minua kaikelta pahalta. Ilman kyselyjä, ilman vaatimuksia muusta. Se olisi henkilökohtainen taivaani. Silmät täynnä rakkautta, ihminen minulle siinä hetkessä. Sammakkoja on suudeltu, prinssi hukassa huonon kartanlukutaitonsa kanssa. Mutta toisaalta, mahtuuko minun elämään ketään? Olenko kuitenkaan valmis rakastamaan jotain ihmistä yhtä paljon kuin elämää? Tai yhtä vähän kuin itseäni? Suuria kysymyksiä, joille aika kertoo vastauksen.

Kivun kanssa olen oppinut elämään. En ehkä enää näe kivutonta päivää elämässä. En ehkä pysty olemaan loppuelämääni tässä ammatissa. Jotain on keksittävä tilalle, rakas työni lasten parissa voi olla taakse jäännyttä elämää. Seuraavat kuukaudet kertovat siitäkin totuuden.

Huomaatteko rakkaat lukijat, minusta on tullut kärsivällinen! Jaksan odottaa ja luottaa tulevaan. Että asiat tulevat järjestymään. Uskon todellakin parempaan huomiseen. Uskon että ratkaisut löytyvät.

Ihanaa pimeää syksyä!

-S-

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Jääprinsessa

Hän asuu linnassaan.
Ylpeänä ja saavuttamattomana.
Sydän jäässä.
Liian kylmä koskettavaksi.
Jäinen kaunotar.
Yksin itkien jäisiä
kyyneleitään.
Liian kylmä
rakastaakseen.
Valkoisessa puvussaan.
Jäinen prinsessa.
Yksinään pelkojensa kanssa.
Peläten sulavansa
rakkauden tulessa.
Palavansa tuhkaksi.
Peläten tulevansa hylätyksi
Jääprinsessa.

-S-

tiistai 19. lokakuuta 2010

Lumessa

Lumessa,
pienet jäljet.
Kohti metsää.
Seuraan niitä
lumisten puitten katveeseen.
Talven tuoksu.
Talven puhdas väri.
Lumoaa hetkessä.
Timantit loistavat auringossa.
Hiutaleet luovat kruunun hiuksilleni.
Suljen silmäni.
Kuuntelen puiden sanomaa.
Ääretön vapauden tunne.

-S-

maanantai 18. lokakuuta 2010

Minä

Silmissään revontulten loiste.
Iholla yöttömän yön lämpö.
Sydän täynnä tulta.
Suonissa virraten levoton veri.
Odottaen kesyttäjää.
Haluten antautua tunteeseen.
Unohtaa eilinen.
Unelmoida huomisesta.
Nauraa tuulen mukana.
Olla hetkessä onnellinen.
Olla yhtä sielua.
Loitsia yhteinen taivas.
Loimuta tähtinä.

-S-

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Petos

Kerta toisensa jälkeen,
lupaan itselleni.
Olla sortumatta.
Yksi ainoa katseesi.
Yksi ainoa kätesi kosketus.
Yksi ainoa lempeä suudelmasi.
Saa minut astumaan
harhaan polultani.
Löydän itseni
sylistäsi.
Pudoten rakkauden
meren aaltoihin.
Valehdellen itselleni
tämän olevan totuus.
Että muka rakastat.
Että muka välität.
Ja minä vannon.
Ei koskaan enää.
Ikinä.

-S-

tiistai 12. lokakuuta 2010

Kaunotar

Tummanpunaisilla
lakanoilla.
Nukkuu rakastettuni.
Tummat hiukset viuhkana
tyynyllä.
Iho hehkuen.
Kaunein hymy huulillaan.
Tuoksuen minulle
ja rakkaudelle.
Lämpimänä.
Intohimoisena.
Minun naiseni.


-S-

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Yksin, pimeydessä.

Kyyneleet putoilevat,
niiden suolainen maku
maistuu huulillani.
Yksinäiset illat.
Kynttilät luovat
mystisiä varjojaan
seinille.

Suonissani virtaava veri
tuntuu jäätyvän.
Kukaan, ei kukaan
voi saada minua
tuntemaan enää
lämpöä.
Pimeys on ainoa
lohdutukseni.

Menetin sieluni.
Menetin itsetuntoni.
Menetin itseni.

-S-

lauantai 9. lokakuuta 2010

Mene Pois

Juuri nyt
en jaksa antaa
anteeksi
virheitäsi,
tekojasi ja
rikottuja lupauksiasi.
Älä koskekaan minuun.
Alä tule lähelle.
Älä puhu.
Viet minulta voimat.
Juuri nyt
en jaksa edes
vihata sinua.

-S-

perjantai 8. lokakuuta 2010

Enkeli

Enkelin siiven
hipaisu poskellani.
Pyyhkii kyyneleeni pois.
Helpotus valtaa
mielen.
Usko parempaan
hiipii sydämeeni.
Olkapäältäni löydän
kultaisen hiuksen.
Minua suojellaan.
Sittenkin.

-S-

torstai 7. lokakuuta 2010

Rakastettuni

Olet vahva.
Olet komea.
Silmissäsi näen
lohikäärmeen sydämen.
Tiedän, että suojelet minua.
Tiedän, ettet jätä pulaan.
Tiedän, että rakastat minua.
Jokaisessa hetkessä.
Sinuun voin luottaa.
Sinuun minä rakastuin.
Enää en muuta tarvitse.

-S-

tiistai 5. lokakuuta 2010

Rannalla

Auringon laskiessa,
suljen silmäni.
Lasken suruni meren
syliin.
Kuunsiltaa pitkin,
kävelen kohti uutta
elämää.
Ilman menneisyyden
painoa.

-S-

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

SEITSEMÄN

Ylpeys (turhamaisuus)

Kukapa ei olisi turhamainen? Kukapa ei esittelisi parhaita puoliaan ulkonäöstään? Kehuisi taitavilla lapsillaan tai kuuluisilla sukulaisillaan?
Minä tunnustan syntini. Turhamaisena pukeudun korostaen parhaita puoliani.Esittelen itseäni. Nautin sanan säilällä lyömisestä. Leikin ihmisillä kuin kissa hiirellä, ja nujerran parilla sanalla. Toisaalta, heissä täytyy olla jotain ällöttävää, vastenmielistä niljakkuutta, tekopyhyyttä, tekoviisautta, että tuon nujerruksen teen.Olen ylpeä teostani.

Kateus

Kateus, vihreä paholainen. Kainuulaiset ovat kateellisinta kansaa Suomessa. Puoliverisenä kainuulaisena ja siellä asuneena, totean tuon väitteen niin todeksi.
Minä tunnustan syntini. Kateus rehottaa katsellessani kultalusikka suussa syntyneitä ihmisiä kohtaan. Kaikki tulee valmiina ja helposti eteen. Ilman taistelua, ilman ponnisteluja. Avioliitto tehdään toisen kultalusikan kanssa ja tehdään jälkiruokakultalusikkoja.

Viha

Vihaaminen, tunne pimeässä minuudessa. Vihaan sortuu jokainen. Aina on hyvä syy vihata. Laukaista tunne eteenpäin. Siirtää se tuleville sukupolville.
Minä tunnustan syntini. Vihaan lapsenraiskaajia. Viattomuuden särkijöitä. Vihaan naisenraiskaajia.Luottamuksen rikkojia. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tunteita.
Vihaan itseäni, joka ei välitä itsestään,vaan sortuu heikkouksiinsa kerta toisensa jälkeen.


Laiskuus


Laiskuus. Yleensä lihavia pidetään laiskoina, eivät huolehdi itsestään. Laiska ei siivoa. Laiska välttelee töitä. Laiska makaa ja syö.Laiska elää sossun rahoilla.
Minä tunnustan syntini.Olen laiska. En aina jaksa tiskata, siivota. Laiskana makaan sohvalla, katson tositeeveetä, olen pyjamassani ja en edes avaa ovea.


Ahneus


Ihmiskunta ahnehtii luonnonvaroja. Meret saastuvat ja otsonikerros ohenee. Rahaa, valtaa ja kunniaa. Ihmisten elämän päämäärä on vain kerätä tuota pyhää kolmiyhteyttä. Välittämättä kenen yli kulkee.
Minä tunnustan syntini. Ahnehdin hyvää. Tahdon paremman elämän. Rahaa, että laskut tulisivat maksettua, saisin paremman elämän. Ahnehdin kauneutta ympärille. Ahnehdin elämää.

Ylensyönti

Jouluviettomme alkaa jo toukokuussa.... jouluna kaikki syövät liikaa. Mässäilevät suupielet rasvassa. Suklaata uppoaa, viiniä simasuille. Samariinia kuluu.Ei muisteta niitä jotka näkevät nälkää Suomen kaduilla, Venäjän viemäreissä, Afrikan kuivuuden raiskaamilla mailla.
Minä tunnustan syntini. Olen syönyt itseni ähkyyn, oksentanut ulos. Syönyt ja oksentanut.Oksentanut pahaa oloa. Tuskaa ja kipua. Peittänyt makealla sieluni säröjä.


Himo


Himokas katse toisen ihmisen keholla. Naapurin hienompi auto. Himo suklaaseen. Himokas olo. Tunne joka kutittaa, polttaa ja kiihottaa. Tunne, joka sotketaan rakkauteen, vaikka ne ovat kaukana toisistaan. Kateus on himon kaksoissisko. Lähellä toisiaan. Mutta kuitenkin hiukan erilaisia.
Minä tunnustan syntini. Olen himoinnut niin paljon. Olen himoinnut suklaata. Olen himoinnut upeita vaatteita, kaunista autoa. Himoinnut kauniita koruja.Himoinnut parempaa elämää. Himoinnut rakkautta, himoinnut hyväksyntää läheiseltäni. Himoinnut itkuun saakka. Tuntenut kipua himon takia.

Seitsemän kuolemansyntiä. Kaikkiin olen sortunut. Entä sinä?

-S-

lauantai 2. lokakuuta 2010

Keiju

Karistan taikapölyä.
Puhallan tuuleen
hopeisen vanan.
Toivon sen saavuttavan
haavoittuneen sydämen.
Korjaten sen ehjäksi.
Nostaen silmät ylös maasta.
Luoden rohkeutta astua
uusi askel.


-S-

torstai 30. syyskuuta 2010

RUKOUS 2

Hyvä Jumala, Allah, Pyhä Pihlaja, Seitakivi ja Manitou.

Edelleenkään en tiedä kuka meitä johtaa, joten varalta laitoin nyt nämä kaikki tahot, koska siten ei kukaan suuri johdattaja loukkaannu, Pyydän myös anteeksi, jos joku unohtui. Hänkin voi tämä rukouksen lukea.

Ensiksi kiitän, että minulla on mukava elämä. Ihana koti ja lapsillani menee hyvin. Äitikin jakselee taas mainiosti. Samoin ystävillänikin menee hyvin.
Kiitos myös mukavasta kesästä, ja niistä uusista ystävistä, joita olen löytänyt elämääni. Samoin muutamasta ideasta elämääni.Kiitos.

Hiukan pahoillani olen, etten saanut pienintäkään lottovoittoa, kuten pyysin.Ymmärrän kyllä, että Teillä siellä on kovasti hommaa, maanjäristysten ja tulvien tekemisessä. Ja sotien setvimisessä. Sellaiset ajaa kyllä yhden ihmisen rahantarpeen edelle. Mutta koittakaa nyt johonkin väliin sulloa tämä minun vaatimaton pyyntöni. Samoin hiukan närkästyin, kun ette edes kesäromanssia minulle järkänneet. Tosin en tainnut asiaa Teille asiaa tarpeeksi selvästi esittää, mutta ensi kesänä ko. asia olisi kiva yllätys.

Toivoisin mitä suurimmin, että eräs rakkaani saisi ison toiveensa toteutumaan. Mieluusti marraskuun alusta. Toivon mukaan aiemmin. Se olisi hyvin tärkeää. Olen luvannut istua päiväkakkarat nokassa kyseisen asian takia.Olen allerginen päivänkakkaroille, joten olkaa kiltit ja toteuttakaa hänen toiveensa mahdollisimman pian. Jos se totetuu, voin tuon kesäromanssikämmin antaa teille anteeksi. Ja sen lottovoittohommankin.

Itse haluaisin että käteni tulisivat kuntoon. Kipuun olen kyllä jo tottunut, mutta jumiminen ja se etten pysty niiden takia olemaan kunnolla töissä, on hyvin ikävää.
Tämä asia ajaa kyllä nyt omissa tarpeissani ykköseksi.

Muuten pysyttelen rauhaa ja rakkautta rakkailleni linjalla. Olen tällä hetkellä aikas onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Löysin jopa ihanat pillifarkutkin itselleni ja heti ekasta farkkukaupasta. Se on hyvä juttu se.

Kiitos ja ylistys teille kaikille. Terveiset Isille ja minun Enkelivauvalle.

-S-

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Hopeaa

Avoimien verhojen raosta
kurkistaa
kuu,
sen hopea loistaa
katseessasi.
Vietellen.
Vajoan syvemmälle
tunteeseen.
En voi vastustaa.
Sinua.
Suudellen,
kosketan sydäntäsi.
Olen sinun.
Sinä minun.
Ikuisesti.
Kunnes kuu laskeutuu.

-S-

tiistai 28. syyskuuta 2010

SINÄ JA MINÄ

Ei ole
meitä.
On vain kasa
roskaa.
Unelmien sirpaleita.
Pilkottuja sydämiä.
Kristallisia kyyneleitä.
Vihan kiviä.
Mustia sulkia.
Sinä ja minä.
Emme voineet olla me.
Vaikka rakastimme ajatusta
rakkaudesta.

-S-

Tulessa

Käsissäsi
sytyn liekkiin.
Huuliesi kosketuksesta
roihuan.
Palan katseesi alla.
Savukiehkurana
piirrän nimesi
taivaalle.

-S-

Pelko

Ihosi tuoksuu myskille.
Tuntuu silkille.
Silmäsi hehkuvat
rakkauden valoa.
En uskalla
edes koskettaa.
Olet minulle
haurasta lasia, joka
särkyy, jos
kosketan väärin.
Katoaisit läheltäni.
Pelkään niin
menettäväni sinut.
Rakas.

-S-

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Vanki

Romanttinen,
rakastava,
rakkauttasi janoava,
syliisi kaipaava hölmö.
Sitä ei enää ole.
Lukitsin sen
sydämeni pimeimpään tyrmään.
Ilman valoa,
ruokaa ja
vettä.
Näin on
helpompi.

-S-

torstai 23. syyskuuta 2010

Opetus

Siipeni otettiin pois.
Minut lähetettiin alas,
maailmaan,
oppimaan läksyni.
Näin nälän ja surun
lasten silmissä.
Näin pahuutta,
tykinpauhuntaa.
Näin likaisen meren.
Savuiset kaupungit.
Pimeät kujat.
Myrkkyä.
Näin sinut.
Näin silmäsi,
vahvat kätesi.
Hymysi.
Näytit minulle sinisen taivaan,
tunturin jäkäläisen kiven.
Opetit kuuntelemaan lintujen laulua.
Opetit tuoreen leivän maun.
Sain tuntea pehmeät huulesi
ihollani.
Lempeät kätesi ympärilläni.
Turvallisen sylisi,
missä lepäsin,
nautin.
Opetit minulle
rakkautta.
Minut tahdottiin takaisin.
Vietiin vierestäsi.
Olin oppinut.
Rakkauden läksyn.
Sain kultaiset siipeni.
Minuun sattuu.


-S-

maanantai 20. syyskuuta 2010

Taikaperhonen

Hopeasiipinen yöperhonen,
välähdyksenä
kuutamossa,
ikkunani takana.
Tuoden taikaa
uniini.
Onnen hetken,
helpotuksen.
Unelmia.
Levon ja
hymyn.
Rauhan sieluuni.

-S-

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Mies ja Nainen

Tulen loimuessa taustalla, nainen katosi pimeyteen.

Komea mies oli hurmannut hänet hetkessä, hymyillen suudellen ja vietellen katseellaan. Miehen käsissä hän oli sulaa vahaa. Mies muotoili vahasta mieleisen Naisen. Kauniin, palvelevan ja nöyrän. Naisen itselleen.Omaksi.

Nainen hylkäsi ystävänsä ja perheensä, omistautui Miehelle.Palvoi maata hänen jalkojensa alla. Antoi sielunsa,ruumiinsa ja rakkautensa. Kaiken. Hän oli Miehen, hän eli miehelleen.

Mies ei antanut mitään itsestään. Saatuaan Naisen omistukseensa, hän jatkoi omaa elämäänsä. Nainen odotti,rakasti ja anteeksiantoi. Kesti iskut kehossaan, ivan sielussaan, huudon korvissaan ja koskaan ei itkenyt Miehen nähden.

Mies kuiskutti Naisen korvaan kauniita sanojaan, katui tekojaan ja silitti tekemiään mustelmia. Rakasti yössä hellästi ja sai anteeksi. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, hän selitti. On raskasta, ja en ymmärtänyt mitä tein. Anteeksi. Olen paha, minä muutun hyväksi ja kaikki on hyvin. Rakastan sinua.

Jälleen kerran, yksin pimeässä, ruumis ruhjottuna, mieli sirpaleina, Nainen teki päätöksensä. Hän keräsi tavaransa, varmisti että Mies oli syvässä unessaan. Viimeinen kierros talossa, jota oli pitänyt kotinaan. Viimeinen katse Mieheen, jota oli rakastanut. Viimeinen rakkaudentunne oli kadonnut viimeiseen iskuun.

Hiljaa hän valeli nestettä seinille, ja ennen kuin sulki oven takanaan, hän sytytti kynttilät palamaan huoneeseen. Oven suljetuaan hän hymyili, Enää tuo Mies ei tekisi pahaa minulle ja kenellekään muulle naiselle.

Pala helvettiisi.

-S-

perjantai 17. syyskuuta 2010

Lapsuusmuisto

Puhalsin höyhenen lentoon.
Kesätuulen mukana
höyhen kohosi
ylemmäs,
kohti sinistä
taivasta.
Pääskynen nappasi sen.
Vieden pesäänsä.
Nauraen.
Aurinko kutitti poskeani,
nurmikko varpaitani.
Linnunlaulua,
kumpupilviä
ja
kylmää kaakaota.

-S-

torstai 16. syyskuuta 2010

Veren maku

Valkoiset kaakelit,
verenpunaiset raidat.
Viilsin auki,
vanhoista arvista.
Kivun tuoma nautinto,
sydämessä kiivaampi rytmi.
Valahdan lattialle.
Nuolaisen rannettani,
rautainen maku kielellä.
Vielä hetken
nautin veren tuoksusta.
Sidon haavani.
Odotan.
Arpeudun uudestaan.

-S-

tiistai 14. syyskuuta 2010

SINÄ

Sinä vieressäni.
Nukut.
Katson sinua,
piirrän sinut mieleeni.
Tunnen sydämesi sykkeen.
Siirrän sen sisälleni.
Ihosi lämmön talletan iholleni.
Tuoksusi tuntisin pimeässä.
Rakkautesi piilotan
sydämeni tallelokeroon.
Rakastan sinua.
Enemmän kuin elämääni.

-S-

maanantai 13. syyskuuta 2010

Saunatonttu

Olipa kerran pieni harmaapartainen saunatonttu. Se eleli lauteitten alla, nautti jälkilöylyistä ja makkarasta. Ikääkin oli jo karttunut useampi sata vuotta.

Eräänä päivänä tontun hiiviskellessä talossa itsekseen huoltohommissa, se sattui kuulemaan komeaa kitaran soittoa, tuplabasarin pauketta ja laulua, joka kuului korkealta ja kovaa. Tonttu-ukko pysähtyi kuuntelemaan ja huomasi heiluttavansa päätään rytmissä.
Pipo lensi nurkkaan ja tontun pitkä harmaa tukka liehui. Musiikin lumo otti tontun mielen valtaansa ja tontun sydän nautti hetkestä ja musiikista.

Pian tontun uteliaisuus otti vallan, se kurkisti tietokoneen uumeniin ja tilasi itselleen niittivyön ja nahkahousut. Se värjäsi hiuksensa ja partansa mustaksi. Uudet bändipaidat olivat siististi viikattuna kaapissa. Tonttunen saunoi W.A.S.Pin tahtiin ja lauloi itsekseen Metallicaa. Tonttu osti Fenderin ja opetteli klassiset riffit ja treenasi Ozzyn tahtiin laulua.

Hupsu pieni tonttu osallistui Sauna Open Air festareille, joi olutta kera karvaisten ukkojen ja kauniitten naisten ja jammaili hevikansan keskellä. Se sai uusia tuttuja.
Tonttu oli onnellinen ja nautti elämästään. Auringon alla se lauloi bändien mukana ja heilutti nyrkkiään tahdissa.

Tästä salaisesta hevielämästään tonttu sai voimaa hoitaa perheen saunaa vuodesta toiseen ja huolti heidän kotiaan suurella tarmolla. Koti kukoisti ja perheen onni kasvoi.

-S-

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Toive

Tähdenlento.
Antaa toiveen.
Haluan haavojen parantuvan.
Paremman huomisen.
Yön vieressäsi.
Unohduksen huolistani.
Lohdutuksen.
Hyvyyden kosketuksen.
Tähden pyrstön kadotessa,
huomaan
toiveeni
lentäneen yötaivaan
tähtisumuun

-S-

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ihan hiljaa

Pysyn sinusta
askeleen päässä.
En voi koskea,
koska poltin jo kerran sormeni.
Haluan sinua niin paljon.
Ikiomaksi.
Ennemin olen syrjässä,
hiljaa rakastaen,
kuin tarttuisin mahdollisuuteen
rikkoa sydämeni uudelleen.

-S-

torstai 9. syyskuuta 2010

Tutkimusmatkan saldoa

Oletko huomannut itsessäsi jotain epämiellyttävää? En tarkoita perunanenääsi tai yhteenkasvaneita kulmakarvojasi? Vaan jotain, joka sinussa itsessäsi kalvaa sisältä?

Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä. Toisista pidän, kuten itsevarmuus,joka heijastuu omien päätöksien pitämisenä ja vaikeuksien kohtaamisen entistäkin vahvempana. Oman itseni rakastaminen ja sitä myöten hyväksyntää muita ja erilaisuutta kohtaan. Hymyä itselle ja toisille. Ilon ja valon jakamista.

Mutta piirre, joka ärsyttää, on piikkikyys. Olen entistäkin teräväsanaisempi. Mielestäni tuo on suojamuurini vahvistamista. Muutama huono kokemus vahvistutti muuriani, ja tässä tulos. En halua ketään lähelleni, haluan pitää muut käsivarren mitan päässä. Etten loukkaisi itseäni, jälleen kerran. Haavojen parantaminen näköjään kestää ja yksikin väärin lausuttu sana tai väärä ele saa ne vuotamaan. Toivottavasti joku päivä haavani ovat kiinni, arpeutuneet, ja olisin valmis madaltamaan muuriani.

Ihmiset joihin luotan, ovat tervetulleet muurieni sisäpuolelle. Heitä rakastan ja puolustan viimeiseen pisaraan. Heiltä saan voimaa jatkaa polkuani kauas mikä-mikä-maailmaan. Ja he tulevat sinne mukanani. Luojan kiitos, muuten siellä olisi yksnäistä.

Äkkipikaisuus,piirre joka minulla nuorena oli, on palannut takaisin. Suutun aika herkästi nykyään. Tietyt tilanteet saavat tuon kipakan minun esille. Suutun, huudan ja olen kiukkuinen. Lapinverinen nainen, vihaa syvästi vihassaan, mutta rakkaudessaan tulisempi kuin tuli. Luojan kiitos minulla ei ole taipumista fyysiseen väkivaltaan, mutta tuo sanan säilä taittaa niskat siinä, missä keijumetallista taottu miekkakin.

Mutta minähän voisin olla katkera ja hapettunut ihminen kaikkien elämänkokemuksieni myötä. Kuitenkin, joka aamu nousen hymyillen, löydän sieltä risukasan keskeltä kauniin oksan ja pilviseltä taivaalta lohikäärmeen muotoisen pilven. Jaksan uskoa huomiseen, joka tuo minulle kultalautasella aamupalan.

-S-

tiistai 7. syyskuuta 2010

Köynnös

Istutin viimeisen
tuhon siemenen.
Odotan sen kasvamista.
Ihan hiljaa.
Hymyillen.
Minulla on aikaa...
Hetkeen, jolloin
katson vierestä
sinun
kuolemaasi,
kuristumistasi tuohon kasviin,
jonka upotin
pahuuden multaan.
En tunne mitään.
Turrutit hyvyyteni.
Nyt on maksun aika.

-S-

lauantai 4. syyskuuta 2010

KIPU

Viiltää.
Raastaa.
Pistää.
Helvetti lihassani.
Polttaa hermoni.
Hetken helpotus,
valkoisella napilla.
Levoton uni.
Vihloo.
Tuikkii.
Puutuu.
On tunnoton.
Sen jälkeen,
kipu iskee.
Punaisena ja verevänä.
Ilkkuen voittoaan.
Nauraen kyyneleilleni.
Haluan irti paholaisesta.
Nyt ja ikuisesti.

-S-

perjantai 3. syyskuuta 2010

Ajatella. Taas kerran

Nyt on taas hetki takoa päätä seinään. Monessakin asiassa.

Ajatus lähti liikkeelle, kun aikoinaan käskettiin boikotoida H&M vaatteita. Lapsityövoiman takia. Miettiköhän kukaan muu, että pikkukädet voisivat olla ison sedän housuissa, jos eivät ompelisi noita paitoja ja housuja? Minä ainakin ostin, enkä potenut huonoa omatuntoa.

Tai kauhistellaan sodan runtelmien maiden joukkoraiskauksia? Niin, ikävää. Mutta, muistaakohan kukaan kuinka Suomessa viikottain raiskataan naisia. Osa kotonaan, osa metsikössä. Suomessa arvioidaan tapahtuvan 15 000 raiskausta vuodessa, ja vain osa niistä ilmoitetaan poliisille. Kuka kauhistelee niitä?

Päivitellään teinejä, jotka myyvät itseään. Mutta mitä sen estämiseksi tehdään? Vähennetään nuorisotyön määrärahoja, ei opeteta elämän moraalisia arvoja. Annetaan lapsen katsoa televisiosta virikkeellisiä ohjelmia, joissa prostituutio hyväksytään osana elämää. Annetaan lapsen ja nuoren elää ilman kotiintuloaikoja. Elää ilman rajoja ja sääntöjä.

Itsensä nolaaminen julkisesti. Ihanaa Big Brother. Valitaan lauma julkisuudenkipeitä kokelaita.Annetaan laumalle viinaa, tyhmyys tiivistyy ja poks... meillä on viihdettä. Mitä järkeä? No, ainakin tuntee itsensä fiksuksi.

Tupakointi. Yhteiskunta rajoittaa sitä, koska ihmisilllä itsellään ei ole järkeä rajata sitä. Ja tupakoijat napisee. Maksavat askissa veroja. Ja se oikeuttaa heidät altistamaan muuta savulle bussipysäkeillä, ovien edessä. jne. Ironisinta on se, kun tupakoitsija haukkui lihavia ihmisiä. Syystä, että vievät verorahoja sairastaessaan diabetestä ja muita lihavien tauteja yms. Kaksi siinä...

Asioilla on puolensa, osalla kaksi, osalla niin monta kuin on osallistujaa. Mielipiteettömyys on välinpitämättömyyttä. Hällä väliä, asia ei koske minua. Mutta perhosefekti koskettaa jokaista. On vain ajateltava. Vai osaako nykyinen Homo Sapiens ajatella muuta kuin itseään?

-S-

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Rikottua

Sanoin sanoja.
Ilkeitä ja satuttavia.
Loukkasin.
Ihan tahallani.
Halusin sinun sydämesi särkyvän.
Halusin sinun jättävän minut.
Halusin rakastaa sinua.
Mutta en kyennyt.
Olit liian kaunis.
Olit liian herkkä.
Käsissäni olit kultaa.
Kaltaiseni mies
ei ansaitse sinua.

-S-

tiistai 31. elokuuta 2010

Salaisuus

Jos omistaa silmät,
joilla voi nähdä satuja
ja korvat,
joilla voi kuunnella tarinoita,
elämä antaa sinulle
kauniita asioita.
Tuuli kuiskaa korvaasi runon
savannilta,
leijonista ja akaasiapuista.
Sade kertoo tarinan tanssivista enkeleistä
kultapilvellä.
Aurinko pirtää kuvia aamukastetta keräävistä
keijukaisista.

Metsässä näet peikkojen jäljet
sammaleella.
Kuulet menninkäisten kellojen
kilkatuksen.
Meren rannalla, näet aavistuksen hopeaa,
merenneitojen pyrstöistä.
Ja kenties, jos osaat käyttää
taitoasi oikein,
voit kuulla
lohikäärmeen laulun
iltaruskon aikaan.

-S-

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Mustat ajatukset

Mustasukkaisuus. Sanana aika hassu, tunteena syvää ja pimeää.
Rakkauteen ja elämään kuuluu mustasukkaisuus. Sopivana määrin. Pistona sydämessä, jos rakastasi halaa toinen liian pitkään tai rakkaasi väläyttää spesiaalihymynsä jollekkin muulle kuin sinulle.

Sairaalloiseksi tunne muuttuu... niin miksi? Onko se huono itsetunto, kurjat kokemukset elämässä, hylätyksi tulemisen pelko vai omistamisen halu, vallankäyttö ja alistaminen oman tahtonsa alle.

Sairaalloisen mustasukkainen ihminen tutkii puhelimesi, lompakkosi, alusvaatteesi ja lakanat. Jalanjäljet ikkunan alla, ihosi, nuuhkii tukkasi. Hän miettii sanojesi tarkoitusperiä, pohtii missä olet, kun olet tulossa töistä 5 minuuttia liian myöhään. Hän soittaa töihisi, oletko siellä. Hän tutkii auton kilometrimittarin. Tekee omat johtopäätelmänsä joka tapauksessa, vaikka totuus olisikin ihan toinen.

Mustasukkaisuus voi upota tuostakin syvemmälle. Mustasukkainen ihminen inhoaa sitä, että naurat ystäviesi kanssa, hän voi hävittää lempilevysi, ja kääntää televisiokanavan toiselle, jos siellä esiintyy lempinäyttelijäsi tai laulajasi. Hän voi huutaa luoksensa, jos leikit lastesi kanssa. Hän haukkuu harrastuksesi tyhjänpäiväiseksi puuhaksi. Kaikki mihin pidät ja saat onnea on pahaksi. Onni pitää löytää vain hänestä. Ja sekään ei hänelle riitä. Vaikka olisit hänen vieressään 24/7, silti mustasukkainen löytää porsaanreiän,että olet pettänyt ja käynyt vieraissa.

Luultavasti tämä tunne syö mustasukkaista ihmistä. Ajatelkaa mikä energiamäärä tuossa kaikessa tuhlaantuu? Sillä energialla voisi rakastaa ehjäksi, hymyillä, korjata pahoja sanoja ja tekoja. Mutta ei. Mustasukkainen ihminen elää omassa maailmassaan, jossa on hän on aina oikeassa. Muut tekevät virheitä - ei hän.Muitten mielipiteet ja selitykset eivät päde siinä maailmassa.Siellä hän on valtias.

Mustasukkaisen ihmisen kanssa eläminen on sama kuin syöpä. Se syö sisältä, väsyt ja kuihdut, henkisesti. Sitä et voi nujertaa kuin yhdellä tavalla. Lähtemällä. Mustasukkainen ei parane, koska hänessä ei ole vikaa, terapiaa ei tarvita. Ja hän ei sitä tarvitse, mutta SINÄ tarvitset, koska epäilet häntä hulluksi. Ja hän ei sinua tarvitse, koska hänellä on tusina uusia jonossa. Sinua ei kukaan huoli,koska olet tuollainen.

Rakkaudella
-S-

perjantai 27. elokuuta 2010

ME

Minä sanoin:
rakastan.
Sinä sanoit:
minä tiedän
Minä sanoin:
me.
Sinä sanoit:
minä.
Minä tahdoin sinut.
Sinä tahdoit oman elämäsi.
Särkynyt sydän tekee
pirun kipeää.

-S-

torstai 26. elokuuta 2010

Kesän lapsi

Kulunut kesä. Täynnä mahtavia asioita.Tapahtumia. Ihmisiä.

Ensiksi festarit. Upeaa musiikkia. Parhaimmmiksi jäivät Mustasch Myötätuulirokissa, ja kerran elämässä kokemus; TAROT ja kuorosotakuoro TUSKAssa.Niin ja Turmion Kätilöt Kuopiorokissa. Parasta mitä niiltä ukoilta nähnyt.

Ja ihan naurattaa se Myötiksen lauantai, vettä satoi kuin aisaa, juostaan pimeässä Turisaan perässä kera kahden hassun ystävän... sitten oltiin ihan rintsikoitten toppauksia myöten litilotimärkiä.

Ja ystävät. Heidän ansiostaan on ollut aivan mahtavaa.Kuopiossa ja Helsingissä.Olen saanut uusia tuttavuuksia, ystäviä ja kontakteja. Heidän ja vanhojen rakkaitten kanssa on vietetty useampi hulvaton hetki. Grillattu, chillattu, uitu, naurettu ja itketty. Käyty keikoilla.Kiitos heille. Ja iso halaus.Olette tärkeitä.

Rakkaan tytön lakkiaiset olivat ihanat. Ympyrä sulkeutui. Vasta eilenhän se pikkuneiti oli minun lakkiaisissa ja nyt jo kaunis, fiksu nainen. Elämäni onnellisimpia päiviä.

Kesä meni kättä potiessa. Kerrankin oli aikaa itselle ja mietiskellä mitä haluaa, toivoo ja on. Sai hypähtää pois oravanpyörästä. Katsella lintuja taivaalla ja tuntea tuulen hiuksissa. Vapautta olla vaan. Rakastua uudelleen itseensä. Todeta olevansa hyvä tyyppi. Joka ansaitsee parasta. Ihan kaikessa. Elämässä, rakkaudessa ja työssä.

Ja se rakkauselämä. Ihan hipihiljaista koko kesän. Jotain pientä, mutta ei vakavaa. Mutta ei haittaa. En taidakaan ihan helpolla luopua itsenäisyydestäni, ihan itsekkäistä syistä. Olen tämän elämäni kovan koulun kautta ansainnut.

Ihanaa syksyä rakkaat lukijat.

-S-

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Odotus

Viileät valkoiset lakanani.
Kuu kurkistaa verhojen välistä.
Odotan hiljaa rakastajaani.
Tänäkin yönä.
Pimeydestä hän tulee.
Komeana,tummana.
Henkeäsalpaavana.
Mies, jonka kosketus
kuumentaa vereni.
Suudelmat vievät
maailmaan,
jossa olemme
sieluja myöten
yhdessä.
Hopeisen kuutamon verhoamana.

-S-

tiistai 24. elokuuta 2010

Suru

En itke.
En naura.
Kaikki on
mustaa.
Minut on hylätty.
Peiton alla on
unohdus.
Jaksa
muistaa
elämää.
Rakkautta.
Hyvyyttä.
Onnea.
Ne oli varattu
toiselle.

-S-

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sinulle

Tunnen ihosi
ihollani.
Lämmön sisälläni.
Katseesi silmissäni.
Kauniit sanasi
korvissani.
Rakkautesi sydämessäni.
Edelleen.
Vaikka minä lensin
taivaaseen.
Sinä jäit yksin.
Odotan sinua.
Minulla on aikaa.

-S-

lauantai 21. elokuuta 2010

Mies, luomakunnan kruunu

Miehet. Niitä on meidän heteronaisten kestettävä. Hyvässä ja pahassa.

Pelimies. Hyvä yhden illan leikkikaveri, mutta parisuhteeseen, ei kiitos. Pelimies leikkii kanssasi, hymyilee, hurmaa, kehrää kauniita sanoja korviisi. Rakkaudennälkäisenä uskot ja sitten käytön jälkeen hän viskaa sinut roskiin. Ilman selityksiä, yhteydenottoa ja siinäpä mietit, missä vika? Voi viedä itsetuntosi aika hyvin. Mutta kun olet pelissä mukana, leikit takasin, kehräät somemmin ja pidät mielessä leikkimielisen asenteen, voin taata superhauskan illan vällyjen välissä. SEN puuhan pelimies osaa vallan mainiosti.

Alfauros, (myös tunnetaan nimellä macho)melkein pelimies. Häntä pitää palvoa ja kunnioittaa. Naisella pitää olla kauneutta ja näyttävyyttä. Tällä alfauros osoittaa muille uroksille olevansa johtaja. Hänellä on kaunein naaras. Hän on kingi. Alfauroksesta on parisuhteeseen, kunhan nainen tietää paikkansa suhteessa. Sen on alfauroksen alla.

Mammanpojat. Voi kristus tätäkin joukkuetta. Hoivaa ja tissiä vailla. Eivät osaa edes itse sukkiaan valita. Hakevat naista, joka huolehtii perustarpeet. Kuten ruuanlaiton, siivouksen, pyykkäämisen, kaupassa käyntiin, sossun papereitten täyttöön jne. Seksihommatkin on kivempi, jos nainen on se aktiivisempi. Kunhan on isot tissit. Kiitosta mammanpoika ei osaa sanoa, mutta kaukosäätimen nappulat on kivoja hiplata.

Sitten on luolamies. Hän ottaa naisensa, örähtää, vie leirinuotiolleen ja siinäpä nakotat sopankeittäjänä kotiluolan suulla. Luolamies tuo saaliin ja pitää huolen elannosta. Hiukan karski, harvasanainen ja karu. Mutta uskollinen. Sanat "rakastan sinua" irtoavat hääyönä. Ja sittenpä ei tarvitse pahemmin moisia tunnustuksia kuunnella. Parempi kuin pelimies, ehdottomasti!

Jahkaajamiehet... haikailevat exiensä perään. Kuinka se oli ihana ja mukava. Yleensä jahkaavat niin, että eivät huomaa onnensa olevan nokkansa alla. Ennenkuin on myöhäistä. Ovat kyllä lempeitä ja kilttejä. Mutta päätöksenteko tökkii. Ihan kaikessa. Mutta mitä muuta voit odottaa ukolta, joka muistelee Marjattaa ja ensipusua vuodelta 1977? Jos sinulla on kärsivällisyyttä, tästä voi saada kelpo miehen.

Paskiaiset. Tarviikos edes kuvailla? Näiltä saa esim. sukupuolitaudin, vittuilua, haukkumista, maksatusta, kusetusta, hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä, pahaa mieltä, juoppohulluutta, tappouhkauksia... sanokaa vaan... paskiainen tekee sen.

Kunnon mies. Se on legenda, joista naiset kertovat saunassa toisilleen kuiskaten. Niitä on olemassa. Kunnon mies pitää naista tasa-arvoisena kumppanina rinnallaan, arvostaa hänen mielipiteitään, olematta nössö. On kohtelias ja antaa naiselle tilaa parisuhteessa. Hyvä isä, puoliso, ystävä. Jos sellaiseen törmää, siitä pitää pitää kiinni lujaa, koska muutkin haluavat hänet. Onneksi kunnon mies on uskollinen ja pysyy naisensa luona. Valitettavasti kunnon mies on satuhahmo.

-S-

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Saunassa

Sauna. Suomalaisten pyhä paikka. Siellä on tehty vauvoja, synnytetty vauvoja, pesty kuolleet. Morsian ja sulhanen ovat kylpeneet ennen vihkimistä. Joulusauna on jokaisessa kodissa tuttu perinne.

Minun isäni opetti, että saunassa ei piereskellä, ei kiroilla, puhutaan rauhallisesti, ei kiljuta. Nautiskellaan ja peseydytään huolet pois.

Lapsuuteeni kuului lauantaisaunan jälkeen iltapala, limpparia, lauantaitanssit, juontajana Heikki Hietamies ja myöhemmin Napakymppi ja Kari Salmelainen. Sauna oli n. 300 metrin päästä talossa, ja talvella pakkasella lettien päät jäätyivät.Viikon kohokohta.

Jokaisella on omat saunaliturgiansa. Yksi köllöttää pitkään ja hartaasti, viskaisee pienen tiran vettä, köllöttää taas. Toinen heittää vettä kiukaalle, karjahtelee, heittää lisää löylyä, kun löylymittarissa on yli sata astetta, niin sitten on vasta kunnon löylyt.
Kolmas, hipsauttaa hitusen löylyä, juoksee pian pesuille.Neljäs hieroo nahkaansa hunajaa, hissuksiin nauttii kevyistä löylyistä, käy istahtamassa ulkona ja painuu takaisin lauteille.

Ja vasta, vihta... kesäsaunan uskollinen kaveri. Kunnon vastominen saa veren kiertämään, ihon punaiseksi ja mielen kirkkaaksi. Oma isäni opetti aikoinaan vastan teon, ja sen taidon osaan vieläkin. Ja vasta sidotaan oikealla sidoksella, ei kuminauhalla.

Sähkösauna vai puusauna?
Puusaunassa on oma fiiliksensä, lämmitys, veden kanto tarvittaessa, kisulöylyt.
Savusaunaan allekirjoittanut ei oikein ole innostunut. En tiedä miksi. Olikohan
huono sauna vai mikä?
Sähkösauna on kiireistä nykypäivää, mutta siitäkin nautitaan, onhan se rentoutumiskeidas, keskellä hektistä arkea.

Saunaan kuuluu myös perinteisesti kylmä juoma ja kiukaalla paistettu makkara. Nam.Lisäksi vilvoitellaan, hypätään mahdollisesti järveen, talvella kieritään lumessa.Jollakin on mukanaan kissa.Nautitaan elämästä. Sitä on saunominen.

Ja ei pidä unohtaa saunatonttusta, joka pitää saunasta huolen. Varmistaa, että kuuma kekäle ei polta saunaa. Tonttu nauttii jälkilöylyistä, kun isäntäväki on käynyt levolle.

-S-

tiistai 17. elokuuta 2010

Rakkaustarina

Lämmin aurinko katseessa,
hellä kosketus niskassa.
Rakkauden taika
tulossa todeksi.
Kupliva tunne
sydämessä.
Ääretön onnentunne.

Kuitenkin,
löydän itseni
kokoamassa palapeliä.
Taas kerran.
Sydämeni sirpaleina.
Hylättiin.
Petettiin.
Kuplat lensivät
taivaalle.
Muiden sydämiin.

-S-

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Lentoon

Sydämessäni on villi rytmi.
Vaatii lentoon.
Lupaa kultaiset siivet.
Niillä voi lentää ohi
auringon,
kuun,
Saturnuksen.
Sille tähdelle,
missä sinä odotat.
Suljet syliisi
ja lupaat
olla vain
minua varten
-S-

lauantai 14. elokuuta 2010

Noita-akan elämää

Pieni punatukkainen noita-akka istui räystään reunalla ja heilutteli jalkojaan. Noita-akka joi yrttiteetä ja ihaili lähestyvää ukkosrintamaa. Noita piti paukkeesta ja sekasorrosta, mitä ukkonen toi tullessaan. Sateen alkaessa, noita viritti keltaisen sateenvarjon päälleen.Itsekseen hän käkätti onnellisena sadepisaroitten ropistessa varjoon.

Noita-akan liedessä porisi hiljalleen punainen keitos näärännäppyjä varten ja hän oli juuri pullottanut pieniin ruskeisiin pulloihin lääkettä yskänrokkoa vastaan. Noita-akka oli puuhakas pakkaus. Aina tekemässä jotain.

Ukkoskuuron mentyä ohitse noita-akka hipsutteli keittiöön ja nosti kattilan hellalta. Pieneen kattilaan hän viipaloi perunat, porkkanat ja pikkuiset ahvenet. Oli kalakeittopäivä. Noita ei syönyt lihaa, koska piti eläimistä. Kalaa noita söi pitääkseen aivonsa virkeinä.

Noita-akan puhtaanvalkoinen kissa loikoili uunin päällä.Se naukaisi laiskasti, nähdessään ahvenet. Noita laittoi kissan kuppiin pari kalaa ja toiseen kuppin parasta kermaa naapurin maatilalta. Naapurit auttoivat mielellään pikkuista noitaa muonatarvikkeilla, koska tiesivät saavansa häneltä tarvittaessa lääkettä vaivoihinsa.

Noita-akka istahti tuoliinsa ja alkoi kutomaan pikkuisia pinkkejä villasukkia kylän uudelle asukkaalle. Se oli hänen tapansa toivottaa uusi ihminen tervetulleeksi. Vauvat olivat suloisinta, mitä noita-akka tiesi. Samoin noita piti kovasti possuista ja kissoista. Kanoja noidalla on kolme kappaletta, ja yksi kukko, joka herätti kiekumalla aamulla auringon noustessa.

Hiljalleen noita-akan päivä kääntyi illaksi. Hän voimisteli iltajumppansa, jotta nivelet pysyisivät notkeina. Joi iltajuomansa, jonka salainen sekoitus piti nuorena ja iloisena. Onnelisena päivänsä puuhiin ja olemiseensa hän pötkähti kissapyjamassaan valkoisiin lakanoihinsa nukkumaan. Nukkuessaan pikkuinen punatukkainen noita-akka hymyili.

-S-

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Käärmeen pesä

Helvetti irti.
Minun päässäni.
Demonit noituvat
mustia käärmeitään
ihoni alle.
Armottomasti sykkii
manalan tahti.
Kupeissani
tuntuu rytmi
manalan sepän.

Pääpirutar,
hekumassaan,
kauneudessaan,
kietoo ansoihin.
Vastustus on turhaa.
Käärmeet muuttuvat
köynnöksiksi,
sitovat minut
paikoilleen.
Turha vastustaa.
Olen mennyttä.

Veitsi viiltää
ihoani.
Demonien tanssi
kiihtyy
ympärilläni.
Uppoan pahuuteen,
nautintoon.
Pirutar on
jumalatar.
Kaunis, omistava.
Polttaa, kuumottaa.
Janoan lisää.

Helvetti irti päässäni.
Ikuisesti.
Taivas on syöjättäreni sylissä.

-S-

tiistai 10. elokuuta 2010

Lihan himo

Seksi vie ihmistä. Se on sisäsyntyinen eläimellinen tarve.Tarve lisääntyä, tuottaa perillisiä. Ihminen kuitenkin älyllisenä olentona on luonut seksistä oman nautintonsa lähteen. Bisneksen.

Pornoteollisuus takoo päivittäin satoja elokuvia ulos. Ympäri maailmaa. Pornotähdet ovat julkkiksia. Messujen vetonauloja. Sanalla porno löytyy Googlesta noin 128 000 000 tulosta (0,09 sekuntia). Naiset ja miehet myyvät itseään kaduilla. Ja katsokaapa deitti-ilmoituksia. On hyvinvarusteltua miestä, uhkeaa naista. Seksi myy. Ei voi mitään.

Viattomuuden tappaminen alkaa jo nuorena. Yritäppäs etsiä kaupasta tyttölapselle perusvaatetta. On rinkkatoppia, minimekkosta ja pikkiriikkisiä rintaliivejä. Piirretyt ohjelmat täynnä hoikkavyötäröisiä sankarittaria. Miten voit tässä viidakossa suojella pientä lasta seksi-sanalta.

Teiniprostituutio kukoistaa, sedät ostavat seksiä heiltä. Häpeilemättä. Suomessa. Demokratiassa. Tasa-arvon kehdossa. Mutta minkäs teet. Ostajaa on ja tyttöset eivät arvosta itseään. Kokevat sen helppona rahana. Muutkin tekevät niin.Missä hiivatissa meni pieleen? Kasvatuksessa? Omalla sukupolvella ei tullut moinen edes mieleen. Itsensä myyminen oli narkomaanien, vähäosaisten ja moraalisesti löysien puuhia.Onko tämä yhteiskunta löystynyt moraalisesti ja hyväksyy tämän? Miksi kukaan ei puutu ja sano että mitä helvettiä tämä on? Kasvattakaa lapsenne hiukan toisin? Pitääkö yksilön oikeus myydä ruumistaan kriminalisoida? Jäät kiinni, saat rangaistuksen? Tosin, onko poliisilla resurssejakaan vahtia tätä? Tuskin. Politiikot sulkevat silmänsä. Rahat ohjataan ydinvoimaan, vaikka henkisen pahoinvoinnnin ja rappion ehkäisyyn ja hoitoon niitäkin miljoonia tarvittaisiin enemmän.


Ymmärrän toisaalta täysin musliminaisia, jotka haluavat piiloutua huiveihinsa ja kaapuihinsa. Se suojaa miesten katseilta. On turvassa omassa maailmassaan.Baareissa miesten tuijotukset tuntuvat toisinaan ahdistavilta, melkein pienimuotoiselta raiskaukselta. Kohteliaat sentään kysyvät saanko kokeilla tissejäsi, onko ne aidot...

Seksi on myös alistamisen välikappale. Sodassa raiskataan naiset sen takia, että saadaan oman heimon/rodun siemen lisääntymään naisten kohduissa. Samalla näytetään vastapuolelle, että olemme Miehiä. Me kykenemme tekemään tämän naisillesi, sinä et kykene puolustamaan heitä. Mies voimallaan pakottaa naisen alistumaan. Raiskaa, murskaa luonteen. Sinä et pysty laittamaan hanttiin. Alistu nainen tahtooni, tai teen tämän toisenkin kerran.

Nainen kostaa parisuhteessa miehelle pihtaamalla. En anna, koska et vienyt roskia. En anna, kun pari kaljaa venyi illaksi yökerhossa. Nainen tekee tässä hallaa vain itselleen. Mielestäni mies pettää vain sen takia, kun ei saa naiseltaan haluamaansa. Aina löytyy nainen, joka on valmis tekemään miehen fantasian todeksi. Mielestäni turvallinen parisuhde on ihana temmellyskenttä kaikelle. Kaikelle mistä molemmat pitävät. Tasa-arvoisesti. Molempia kuunnellen. Mikäs sen ihanampaa?

Aiheesta voi saarnata illat pitkät. Jokainen elää omien käsityksiensä mukaan. Kuitenkin, yhteiskunnan pitäisi arvostella ja kasvattaa, puuttua ankarammin lieveilmiöihin. Suomi on elänyt ruususen unessa, vältellen ongelmia. Monessakin asiassa. Lintukotomme on murskautunut. Ja sen kasaan kokoaminen on hankalaa. Kuka uskaltaa aloittaa paikkaamisen??? Yksilötasolta sen on lähdettävä. Ja kun kaikki sen tekisivät...

-S-

perjantai 6. elokuuta 2010

Kultakutrinen tyttö

Kylän kaunein tyttö, tanssahteli avojaloin sammaleella. Oli hänen hääpäivänsä. Poika vaaleissa kiharoissaan oli kosinut talvisena iltana. Tyttö kultakutri oli onnellinen. Poika oli komea, rikas ja hellä. Silmissään lupaus ikuisesta onnesta he astuivat yhdessä valkoiseen taloonsa.

Aurinko paistoi ja rakkaus oli käsin kosketeltavaa.Tyttö kasvatti kukkasia ja silitteli rakkaansa kiharaa tukkaa.Suukotellen toisiaan, he elivät arkeaan.

Kauan ei tuo onni kestänyt. Poika kiharatukkainen tuli surulliseksi, näki ympärillään synkkiä asioita, kultakutrinen tyttö kummasteli ja vei miehelleen pehmoisia tyynyjä ja kauniita kukkia, mutta mikään ei auttanut. Pimeään yöhön tyttö pakeni. Pakon edessä, ettei kumpikaan satuttaisi itseään. Tyttöä pelotti.

Tyttö kultakutri löysi pienen punaisen mökin asuttavakseen, keräsi ympärilleen tekemistä, ja yritti unohtaa kiharatukkaisen pojan. Suru seurasi silmissä. Tyttö tanssi ja lauloi. Mutta suru pysyi. Surun tyttö piilotti mustaan pussiin, ettei kukaan sitä huomaa. Kenellekkään tyttö ei surustaan kertonut. Suru on salaista, ajatteli tyttö.

Tyttöä kosi komea linnanherra. Tyttö suostui, koska ei halunnut olla enää yksin. Linnanherra rakasti kyllä, mutta ei niin ihanasti kuin kiharatukkainen poika. Linnanherra halusi muokata tytöstä mieleisensä, kauneuskylpyjä, silkkisiä vaatteita ja alituista kampaamista. Tyttö kapinoi, mutta tyytyi kohtaloonsa, olihan hänellä kaikki hyvin.

Tyttö olisi halunnut linnaansa kauniit kukkansa ja ruttuisen uskollisen nallensa, mutta linnanherra ei niitä halunnut. Linnanherra halusi omistaa yksin tyttö kultakutrin. Tyttö sairastui surusta, tunsi itsensä tukahdetuksi. Itki tyynyyn hiljaa, kun linnanherra nukkui. Enää ei tyttö kultakutri jaksanut.Hän teki päätöksen.

Tyttö katosi yöhön, kultaiset kiharat kuunvalossa loistaen. Linnanherra heräsi aamulla tyhjään sänkyyn, huutaen aamuauringossa menetystään.

-S-

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Sininen tanssi

Kun olet hiljaa.
Voit nähdä merenneitojen tanssivan.
Lainetten yllä,
he kohottavat
käsivartensa.
Laulavat.
Tanssivat.
Nauttivat.
Täysikuun hehkussa,
hiukset hopeisena.
Loitsien meren tyyneksi.
Merten prinsessat.
Lumoavat sinutkin.
Saat rauhan.
Sydämeesi.
Mutta vain,
jos olet oikein
hiljaa.

-S-

maanantai 2. elokuuta 2010

Miehen suusta

Sinä olet läpeensä paha.
En löydä sinusta mitään hyvää.
Löysä perse.
Laiska.
Ruma.
Itsekeskeinen.
Tyhmä.
Huora.
Et saa mitään aikaa elämässäsi.
Sinut joutaisi tappaa kuin
rotta.
Myrkyllä.
Varo, jonakin aamuna et ehkä herää.
Nussit kaikkea , mikä liikkuu.
Saatanan lahna.
En ymmärrä, miksi olen kanssasi.
Miksi et puhu?
Miksi tulet näin myöhään?
Vitun huora.
Et kuulu tänne.
Kuulut kadulle,
kaltaisiesi joukkoon.
Etkö edes häpeä tekojasi?
Haista vittu.

-S-

Thaimaan hinta

Pää painuu alas,
katseesi alla.
Alistettu.
Ruskeat silmät,
pyytävät apuasi.
Et kykene.
Käsi sedän kädessä.
Poika lähtee,
katsot laihaa selkää.
Menet, ostat silkkiä,
onnennorsun.
Unohdat.

-S-

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Satu punaisesta linnusta

Kaukana ihmeellisellä saarella asui punainen lintu. Linnulla oli harvinaisen kauniit sulat ja sillä oli upea pyrstö. Ilta-auringossa lintu hohti karmosiininpunaisena ja kaikki saaren eläimet kävivät sitä ihailemassa. Lintu lauloi aina saaren aamulaulun, hoiti pikkuisia eläinvauvoja ja auttoi kipeitä eläinystäviään parantavilla timantinhohtoisilla kyyneleillään.

Kaikesta kauneudestaan ja ihailusta huolimatta tuo kaunis lintunen oli yksinäinen. Se oli saaren ainoa lintu. Joskus se lensi saaren korkeimman vuoren huipulle, tähyillen meren yli, näkyisikö jossain saarta, laivaa tai eksynyttä lintua. Aina yhtä pettyneenä se lensi alas takaisin.

Linnun haaveena oli löytää lintuystävä, jonka kanssa olla hippaa, katsella auringonnousua ja hellistellä sirkkojen soittaessa yön hämärässä viulujaan. Jakaa suruja ja iloja. Ihailla toisen lentoa taivaalla ja laulaa aamulaulu yhdessä saaren asukkaille. Ja ehkäpä munia pikkuisia linnunmunia ja hoitaa niitä yhdessä.

Kateellisena lintu katseli myyräperhettä joka istui pesäkeon huipulla iltapalalla. Tai kuinka siiliperhe lyllersi yhdessä aamujumpalle. Tai vanhaa rusakkoparia, joka yhdessä pomppi hiljuksiin eteenpäin toinen toistaan odottaen. Turhia toiveita se lintu mielestään elätti.

Pikkuhiljaa tuo suru söi lintua sisältä. Höyhenet menettivät kiiltonsa ja pyrstökin oli alhaalla. Laulu ei enää soinut helisten aamuaurinkoon. Lennot vuorelle loppuivat.Lintu nökötti pesäpuunsa oksalla ja nukkui. Eräänä aamuna lintunen ei jaksanut enää laulaa.

Eläinystävät katselivat lintusen näivettymistä huolestuneena. Ne tiesivät miksi lintu oli surullinen, mutta valitettavasti he eivät tienneet miten auttaa. He yrittivät syöttää lintua, silittivät höyheniä. Ne lauloivat sille ja esittivät hassuja näytelmiä, jotta lintu nauraisi.

Eräänä aamuna lintu nousi jälleen kivelleen, se lauloi kauniimmin kuin koskaan. Surullisesti se lauloi. Se lauloi kaukaisesta maasta. Se lauloi auringosta ja kuusta. Tähdistä taivaalla. Kaikki eläimet pysähtyivät kuuntelemaan laulua. Niille nousi sydämeen ääretön hyvän olon tunne, niin kauniisti lintunen lauloi.

Laulun jälkeen lintu kaatui kivelleen, katsoi kaunista saarta vielä kerran, kyynel silmissään. Sitten lintu nukahti, siirtyi toiseen maailmaan, jossa sillä oli oma lintuystävä.Maailmaan, jossa lintu oli täydellisen onnentunteen täyttämä.

-S-

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Silmät kiinni

Katson silmiisi.
Palvot minua.
Sidon silmäsi kiinni.
Olet vallassani.
Kädet köytettynä,
alistettuna.
Tahtoni alla.
Et voi vastustaa.
Et voi karata.
Teen mitä tahdon.
Nautit.
Tahdot lisää.
En toteuta toivettasi.
Kerjäät.
Hymyilen.
Minun orjani.
Minä nautin.
Olet uhrini,
rakkaudessa.

-S-

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Taakseen ei kannata katsoa.

Et voi koskaan olla vapaa, niin kauan kun menneisyytesi vainoaa selkäsi takana.
Jokaisella hengenvedollasi pakenet taaksepäin, tunnet painolastin ihollasi. Et usko, että sinulle on hyvää tarjolla. Menneeseen paeten, unohdat itsesi ja oman määränpääsi.

Pakenet menneen muistoihin ja toiveisiin.Uskot niiden valkoisiin valheisiin, selityksiin. Astut vanhoihin kuvioihin. Jumitat ympyrään. Olet vain. Koska et muka muuta voi. Koska niin on aina ollut.

Tulevaisuus kuiskailee korvaasi, ravistat päätäsi, että äänet katoavat. Et halua edes yrittää uskoa. Miksi? Kaiken olet kokenut, kaiken olet nähnyt ja kaiken olet kuullut. Et anna itsellesi lupaa haaveilla paremmasta. On vain nyt ja tämä hetki.

Ja se eilinen... jossa oli niin hyvä olla. Mitä hyötyä sinulle olisikaan loikata kuilun yli ja saavuttaa uutta. Luoda uutta menneisyyttä? Pelkurin ratkaisu. Jäädä juuriinsa, olla paikoillaan.Unohtaa toiveet. Jatkaa vanhoissa unelmissa.

Onni on unohtaa mennyt, antaa pahat asiat anteeksi itselleen ja muille.Olla itsekäs.Rakastua itseensä uudestaan. Levittää siipensä kullanhohtavina ilta-aurinkoon, ja lentää tuon kuilun yli. Laskeutua pehmeälle sammalmättäälle. Kuunnella uusien lintujen laulua, katsoa kuilun yli menneeseen, todeta olevansa vapaa niistä kahleista. Antaa tuulen pörröttää hiukset ja nauraa ääneen. Aloittaa alusta.

Ottaa askel kohti tuntematonta, kohti seikkailua, kohti elämään, jossa aukeaa portit jonnekin. Suunnan kertoo tulevaisuus. Seuraa vaistoja, tunnelmia, hetkiä. Rakkautta, onnea, tummia hetkiä, yön sininen tuuli iholla.

Se kaikki on ulottuvillasi, jos vain uskallat levittää kerrankin siipesi.

-S-

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Pahuudessa

Elävänä kuollut
sisältä zombie
tulossa hulluksi
kivinen hymyni
tahdon sinun kuolevan

(kuitenkin sinua rakastin)

yrität ajaa hulluuteen
kutsumalla huoraksi
luottamatta ollenkaan
ajamalla ahtaaseen lokeroon
saat minut sinua vihaamaan
(kuitenkin sinua rakastin)

karkaamalla pois
hengittämällä uudestaan
saamalla voimaa
kasvaen korkeuksiin
rakastan taas itseäni!

-s-

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Taikurin kädet

Valkeitten lakanoitten välissä,
teet taikojasi.
Taiot minulle sinne avaruuden.
Silmissäsi tähdet.
Käsissäsi kuunvalo.
Nostat minut
ylös.
Viet eteenpäin.
Kuutamon tuolle puolen.
Kauneinta, mitä olen tuntenut.
Mustaa ja kultaa.
Vaaleaa valoa,
keveyden sietämätön tunne.
Rakkauden taika.
Vahva ja silti herkkä.

-S-

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Eurottaako?

Rahalla saa. Sillä saa ruokaa, vaatteita ja katon päänsä päälle. Joskus pientä luksusta elämään. Se monelle keskivertoihmiselle riittää vallan mukavasti.

Mutta sitten on rahastajat. Otetaan rahaa toisen kuolemasta, ahdingosta, pahasta olosta. Maksajalla menee huonosti, joten viedään rahatkin. Korkoja maksellaan monta vuotta, ennenkuin pääsee lyhentämään. Maailman päättäjät leikkivät viitekoroillaan ja sekoittavat pikkumökin akan raha-asiat.

Rahan sokaisemat ihmiset eivät välttämättä enää tajua tekojaan. Pitävät normaalina, että vessakäynnistäkin peritään euro. Tai jopa kaksi! Huoltoasemat teiden varsilla. Yrittäjän on saatava elantonsa. Vaikkapa toisen hädästä, kirjaimellisesti.

Lisäksi on muistokonsertteja, paikanpitäjä tempaisee kuolleen artistin memorial-keikalla mahtavat rahat, fanit ostavat nuken jonka pää heiluu vieterin varressa, ja possumaisen kalliin paidan, made in china.Ja mestan pitäjän lompsa kasvaa. Perii myyjän pöydästä provikat taskuunsa. Bisnestä ystävät, bisnestä. Ja me höhlät maksetaan. Olihan se oltava paikalla.

Hyväntekeväisyys, kaunis sana, oiva rahasampo. Oletteko ajatelleet, montakohan euroa todellisuudessa menee oikeaan paikkaan? Katsotte televisiosta surkeita pikkuisia ihmisiä. Laulaja laulaa paperitähdistä. Puhelinlangat laulaa. Rahaa tulee...
Minä lahjoitan nykyään vain Punaiselle Ristille ja Pelastusarmeijan joulupataan, niissä organisaatioissa tiedän rahan menevän tarpeeseen ja oikeaan kohteeseen.

Minkäs teet, ihmisluonto juoksee vallan perässä. Iso tukku rahaa, se tuo valtaa. Ja kun sinulla on valtaa, voit päättää. Ja kun päätät, voit päättää omaksi hyväksi. Oma hyvä tuo hyvän tunteen sisällesi. Tarvitset lisää omaa hyvää. Oman hyvän tavoittelu on parasta mitä voit tehdä housut jalassa.


-S-

torstai 15. heinäkuuta 2010

Politiikon viikko-ohjelma

Ahneen polittikon sormet rahatukun ympärillä.
Toinen käsi kokeilee blondin naisen persettä.
Konjakkilasi kaatuu,
tekstiviesti lähtee.
Huomenna lööpissä.
Ylihuomenna pornoluolassa.
Ensi viikolla
unohdettu.
Anheen loppu.
Ei sitä ole.
Lisää rahaa.
Valta kasvaa.
Kansa viiltää ranteitaan.
Porvari kusee kultaa.
Muulla ei väliä.
Raha.
Valta.
Omahyväisyys.
Itsekeskeisyys.
Oma etu.
Ahneus.

-S-

maanantai 12. heinäkuuta 2010

LÄHTÖ (insiproinut biisi GONE by TAROT)

On suden hetki. Tuijotan ikkunasta kyynelteni läpi kaupunkiin.

Tajusin tänään, katsoessani silmiisi, jotka oli verhottu valheilla. Minun on lähdettävä.Epätoivoiset selityksesi, yritys saada minut takaisin, kauniit sanasi korvaani... ne ovat täysin turhia.
Sillä sieluni on jo lähtenyt, pois luotasi.

Minulla on unelmani, toiveeni ja haluni. Ne olen kätkenyt sinulta. Ne eivät ole sinun. Sinulla oli omat toiveesi, minusta. Mutta niistä on pitkä matka siihen mitä tavoittelen. En halua olla väline, näyttelyesine. Haluan olla verta, lihaa, omasi vain siksi, koska olen sinulle tärkeä. Ja sinä minulle.

Pakkaan tavarani, suutelen vielä sinun nukkuvia silmiäsi, koska ne eivät enää näe minua.Olen lähtenyt, kun heräät. Voit antaa unelmasi toiselle. Kertoa kauniit sanasi hänen korvaansa, toivottavasti hän on unelmiesi arvoinen. Toivottavasti hänen sylistään löydät onnen. Toivottavasti hän ei ole korvike, kuten minä olin.

Lähtö on vaikeaa, tiedän että meihin koskee. On oltava vain vahva. Tiedän että unelmani toteutuvat. On mentävä pimeän kautta, löydettävä polku. Hukattava monta mahdollisutta ennen täyttymystä.On vain luotettava ja polku kotiin löytyy.Sitten olen turvassa.

Sitä ennen on vain lähdettävä.

-S-

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Lasitorniinko?

Prinsessa istui meren rannalla katsellen joutsenpariskuntaa uiskentelmassa pienten pörröisten poikastensa kanssa. Joutsenet polskivat iloisesti. Pikkuinen perhonen lepatteli iloisesti ilmassa. Koivut suhisivat.

Prinsessa oli pukenut ylleen nätin vihreän mekkonsa ja laittanut paremman kruununsa päähänsä. Prinsessa oli ajatellut mennä tanssiaisiin, joissa kerättiin rahaa kodittomille kissoille. Mutta prinssi, joka piti hakea prinsessa juhliin, olikin kadonnut. Kerrottiin, että hän oli pakannut laukkunsa ja mennyt vuorten taa etsimään onneaan. Vuolemaan kultaa, kuten linnan kokki oli sanonut.

Prinsessa oli tietysti asiasta surullinen, mutta mitäpä tuosta. Ainahan sitä kaivosta nousisi uusi sammakko, jota voisi pussata prinssiksi. Tai olla pussaamatta.Alkoi jo oikeastaan tympiä koko sammakkojen pussaaminen.

Isäkuningas oli kyllä uhannut laittaa prinsessan lasitorniin, jos ei sopivaa prinssiehdokasta alkaisi löytyä. Ja kolme tehtävää. Kuulemma niistä selviytyneistä pitäisi se sopiva valita.Prinsessaa ei moinen homma innostanut.

Prinsessa kasasi päättäväisesti pukunsa helmat, kiiruhti pikkuiseen linnaansa. Kaivoi esiin matkalaukkunsa. Hän pakkasi siihen vaatteet, kengät ja hiukan muonaa, pärjätäkseen alkuun muutaman päivän. Hyppäsi punaiseen autoonsa ja ajeli kohti auringonlaskua. Elämään omaa elämäänsä tavallisena tyttönä.

-S-

torstai 8. heinäkuuta 2010

Leimahdus

Viileä tuuli iholla.
Salaman isku.
Jyrähdys.
Isket minuun
kiinni.
Sulatat jään sisältäni.
Katsot silmiini.
En jaksa enää.
Olet minun ukkoseni,
minun salamani.
Poltat minut tuhkaksi.
En välitä.
Hetken verran,
siedän polttavaa kipua sisälläni.
Se riittää.
Koska minä tunnen vielä.
Olen elossa.
Tunnen.
Kipuilen.
Nautin.
Kaikesta huolimatta.

-S-

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Peloissani

Puolet maailmaan väestöstä asuu pelon alla. Naiset. Naiset pelkäävät sitä, mitä toinen puoli maailman väestöstä voi heille tehdä. Miehen ei tarvitse epäröidä pimeän puiston läpi oikaisemista. Miehen ei tarvitse pelätä joukkoa takanaan. Nainen kiirehtää askeliaan, puristaa tiiviimmin käsilaukkuaan itseään vasten.

Lapset pelkäävät. Lapset pelkäävät pimeää, kuolemaa, vanhempiensa menettämistä. Pelkojen juuret löytyvät lapsuudesta. Aikuisen tehtävänä olisi tukea lasta kohtaamaan pelkonsa, jotta niistä ei kasvaisi lapsen ympärille muuria.Muuri, joka vaikeuttaa elämää.

Itse kärsin korkean paikan kammosta. En voi kunnolla kiivetä edes keittiöjakkaralle, kun huimaus iskee. Pahin on silta, jonka alla virtaa vesi.Tuntuu kuin minun olisi hypättävä, huimaa, tekee pahaa. Minun on mentävä kauas reunasta, että tunnetta ei syntyisi. Tunne on mahanpohjasta lähtevä, kaiken nielevä.Pelottava.

Ennen pelkäsin yksinäisyyttä. Nyt olen todennut senkin miellyttäväksi. Kykenen nakottamaan kotona itsekseni ihan rauhassa, ilman tarvetta mennä jonnekin tai kutsua joku minun luo. Enemmän pelkään sitä, että kaikki se rakkaus, jota sisälläni on, jää käyttämättä. Rakkaus tunteena on pelkoja kaatava.

Pelko synnyttää muita pahoja tunteita. Epävarmuutta. Mustasukkaisuutta. Epätoivoa. Armottomuutta. Vihaa. Kaikkien noiden takana on oma pelkonsa. Pelko omasta riittämättömyydestä. Pelko toisen menettämisestä. Pelko pärjäämisestään. Pelko omasta heikkoudestaan. Pelko olla oma itsensä. Pelko olla herkkä.Pelko epäonnistumisesta.

Pelon kuulemma voi voittaa. Käydään pelkoa päin. Kohdataan pelko.Otetaan pelon hameenhelmasta kiinni. Mutta onko pelko voitettu? Jääkö kuitenkin hitunen pelon tunnetta takataskuun? Pelon peikko voi pompata esille, yllättävässä tilanteessa.

Meillä on jokaisella oma pelkomme. Joku käsittelee asian paremmin, joillekin se voi olla neuroosi. Joillakin se on todella elämää rajoittava tekijä.

Rakkaudella
-S-

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Huumaavaa

Olet huumetta minulle.
Tuoksusi.
Silmäsi.
Huulesi.
Kätesi.
Tahdon lisää ja enemmän.
Tahdon sinut ihoni alle.
Laitan silmäni kiinni.
Nautin.
Uppoan syvemmälle.
En halua löytää pinnalle.
Koska tässä on
hyvä olla.
Vihdoinkin.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Sunnuntaina suhisee

Olen nauranut itselleni.
Minä, maailman mukavuudenhaluisin ihminen, olen viettänyt nyt 2 viikonloppua pissien bajamajoihin, syönyt epämääräistä pyttipannua ja juonut jopa olutta. Minä, joka varon kaikkea, olen tutustunut läjäpäin uusiin ihmisiin, sännänyt hassuihin tilanteisiin. Avautunut. Jakanut huonoja vitsejä outojen ihmisten kanssa. Kuunnellut uppo-outojen ihmisten parisuhdekriisitilityksiä.

Ja hassuinta, olen nauttinut ihan kympillä.

Ennenkaikkea, olen alkanut tajuamaan, tämä on yksi ainoa elämä. Tällä kertaa. Siitä on nautittava, tai se onkin pian ohi. Rapsuta sitä pikkuista mäyräkoiraa, hymyile vastaantulevalle vanhalle sedälle. Kuuntele juopuneen laulua yöjunassa. Halaa ystävää, kun siltä tuntuu. Sano rakastan sinua, kun sen aika on.

Elämä on muutakin kuin rahanmetsästys, omaisuuden haaliminen. Elämä on pieniä tähtiä yönsinisellä taivaalla. Tuulen suhina korvissa. Kuuma aurinko iholla. Kuiskaus korvaan. Ruusun tuoksu nenässä. Elämä on pieniä ja suuria mahdollisuuksia. Tartu niihin. Tai ole tarttumatta.

Katkeruus ei vie minnekkään.Ikävät hetket on nieltävä.Tekemättä jättämiset on valinta, mutta ehkä teet sen vain siksi, että sinulle aukeaakin toinen portti, toiseen mahdollisuuteen. Katkeruus syö sinut. Älä mene siihen mukaan.

Elämä tarjoaa, se tarjoaa naurua, itkua, hymyä ja surua. Se yllättää, sanoo böö silloin kuin vähiten odotat.

Suukkosin
-S-

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Yksinäisyydessäni

Tiellä ei ole loppua.
Se menee eteenpäin, mustana ja vaativana.
Tumma taivas, yläpuolellani, ei anna valoa.
Sydämeni sykkii, edelleen, vaikka se on murtunut lopullisesti.
Pohjoistuuli puree sieluuni, jäädyttäen sen. Ikiroutaan.
Olen menettänyt uskoni.
Olen menettänyt toivoni
Olen menettänyt rakkauteni.
Olen menettänyt viattomuuteni.
Himoa ilman tarkoitusta.
Ahneet kädet vartalollani.
Tarpeeton.
Mitään tarkoitusta vailla.
Mitätön.
Niin sinä sanoit minulle.
Nyt minä ymmärrän.
Todellakin.
Miksi edes yritin?

-S-

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

KURNUTUSTA MAANANTAILLE

Aurinkoinen kesäpäivä, oksat liehuvat tuulessa. Ja minun mieleni on matalalla. Ei tarvitse kuin pari asiaa, jotka tökkäsee pirusti mielen päälle ja puks...sinne kuopan pohjalle vaan.

Luonteeni varmaan on maanis depressiivinen. Ihan ei varmaan lääkitystä vielä tarvinne. Toisaalta, tämähän on luonteella eläjän tunnusmerkki. En ole koskaan ymmärtänyt tasaisia tallaajia, joilla menee hyvin. Tai sitten heillä on pirun hyvä maski 24/7. Sitäkään en jaksaisi enää, olla naamion takana. Jaksoin aikani ja nyt minun ei ole mikään pakko. Rakasta minua tälläisenä, tai häivy.

Omana itsenä eläminen vaatii tiettyä asennetta. Asennetta olla valmiina puolustamaan itseään ja tyyliään elää. Valmiina olla tulla moitituksi normien rikkomisesta. Se että elää rajoja rikkoen, ei tarkoita sitä, että rikkoo lakia vaan rikkoo kirjoittamattomia sääntöjä. Arkipäivän anarkismia. Se on millä mennään. Se vie eteenpäin.

Viime aikoina olen saanut kuulla olevani rohkea ihminen. Miten niin rohkea? Mitä on rohkeus? Joskus on rohkeutta se, että on olemassa. Taistelee joka päivä oikeudestaan hengittää, rakastaa ja totetuttaa itseään. Joskus rohkeutta on pakeneminen, tunteittensa kieltäminen. Toisinaan rohkeutta on luovuttaa, koska tietää menettävänsä. Kaikkea noita olen tehnyt. Viimeksi tänään päätin taas luovuttaa. Ja se päätös vapautti taas askeleen eteenpäin. Se kohta parantuu, olen kokemusta rikkaampi.

Mutta, kuten tavallista, kuopasta noustaan. Tavalla tai toisella. Ehkä se risujen välistä aurinko kutittaa minunkin päälakea. Ehkä huomenna elämä yllättää. Se jää nähtäväksi.

Rakkaudella

-S-

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kesäpäivä

Sininen taivas.
Kirkas joki.
Hyppäys viileään veteen.
Pienet kalat puikkelehtivat pakoon.
Näykkäisevät varpaasta.
Suudelma veden alla.
Vesipisarat ihollasi.
Hetken kauneus
tatuoituu sieluuni.
Lämmin aurinko kuivaa
ihomme.
Ruoho tuoksuu, puut humisevat.
Uppoudun lämpöön.
Ihanan laiska kesäpäivä.

-S-

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

JUHANNUSTARINA

Kauniit tummat hiukset auringossa, vihreät silmät tähyten metsän laitaan kaipaavasti, neito odotti rakastaan.Aurinko paistoi alhaalta, kullaten puiden latvukset. Käki kukkui, luvaten 30 elinvuotta jäljelle. Ohrapelto humisi, rastas lauloi koivun latvassa iltalauluaan.

Aitan kupeella juhannuskoivu, peltisankossa kurjenpolvet.Aitan ikkunassa valkoiset pitsiverhot. On juhannusyö. Taikoja, rakkautta, lupauksia huomisesta. Pihlajankukkien tuoksua. Soutuveneet järvellä.Kokon ympärillä tanssittu tanssi, varastettu suudelma.Ryyppy kirkkaasta pullosta. Naurua, ilonpitoa. Yöttömän yön riemu.

Metsän laidasta saapuu mies neidon luo. Tumma, komea mies. Kihara karannut otsalle, ruskeissa silmissä lupaus leikistä. Neito hymyilee, ojentaa kätensä. Suudelma aitan kuistilla. Pieni hetki ujoutta, rohkaiseva hymy.Käsi kädessä sisälle.

Aitan hämärässä valossa, kuiskauksia, suudelmia. Kädet etsimässä toista. Viileät lakanat, iho toista ihoa vasten, varovainen hipaisu. Katse silmiin. Huulet etsimässä herkkiä kohtia. Kädet rohkaistuvat etsimään. Kuuma hengitys iholla, hellä näykkäisy, huokaisu, kädet tarrautuu lakanoihin. Kaksi ihmistä on yhtä häviävän hetken. Nautinto voittaa järjen. Maailma unohtuu, on vain hetki kahdelle, rakkautta janoavalle sielulle.

Kaksi päätä tyynyllä, jalat toisiinsa kietoutuneena, kädet vartaloiden ympärillä. Hikipisara otsalla, levollinen hymy huulilla. Rakkauden sanoja huulilla suudelmien lomassa. Onnellisena toisistaan.Kaksi toisensa löytänyttä.

Hyvää Juhannusta

-S-

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Säästöpossun päiväpohdinto

Silittämättä siisti elämä. Ei mitään kupruja. Omakotitalo, koira, muutama puhdasnaamainen lapsi jaloissa iloisesti kirmaamassa. Ulkomaanmatka kerran kesässä. Ja ihanaa onnen auvoa. Olemme kasvaneet kuin kaksi puuta yhteen. Lapset harrastavat niin ahkerasti, että äidille jää lauantaisin zumbatunnille aikaa ja isälle poikaporukassa keilaaminen. Yhdessä askarrellaan ja jouluksi otetaan perhekuva sukulaisille lähetettävään joulukorttiin.

Iltaa istutaan toisten samanlaisten kanssa. Samanväriset tasaraita-marimekkopaidat päällä. Kilistetään maljat yhteiselle Lapinmatkalle. On elämä kuitenkin niin mukavaa. Raimokin sai palkankorotuksen. Ja Hanna voi olla nyt kotirouvana hyvillä mielin, ei tarvitse Nicon ja Jocefiinan mennä päivähoitoon, kun se on niin riskialtis paikka. Pöpöjä ja niitä alaluokan lapsia.

Pirun riivaama alaluokka, vetää viinaa, hakkaa vaimot, lapset ja naapurin mustan miehen. Eläköön 1939-1944. Leijonariipus rinnassa isänmaata kunnioittaen. Kuuntelevat junttidiskoa. Ajavat ikivanhalla Toyotallaan karvanopat liehuen. Päivän lehtenään Hymy ja Alibi.

Lapsilla AD/HD ja joku FAS. Minkäs sille voi. Jälkeenjäänyt tyhmä. Sossu ei anna rahaa kuntoutukseen. Ruokaakin pitää saada. Elämä puree kovaa. Töitä ei ole. Lapsilla kesäloma, eivät voi syödä koulussa. Päiväkotiinkaan ei pääse, kun ollaan työttömiä. Ja kunta säästää.

Minä en jaksa olla huolissaan Afrikan nälkäänäkevistä lapsista. Suomessakin on heitä.
Laman murjomia nappisilmiä. Äidit ja isät eivät jaksa. Koska kaikkeeen ei riitä energia. Masennus mustaa mielen. Apatia valtaa. Kukaan ei pidä puolia.

Politiikot jauhavat sontaa, jos joku aukaisee suunsa, hänelle selitetään ympäripyöreää huttua. Pidetään kylähulluna. Säästö on päivän sana. Tungetaan tekonurmea jälkijoukoissa pelaavalle jalkapallojoukkueelle. Rakennetaan hulppeaa asuinaluetta. Mutta lapset kärsivät tyhjästä vatsasta.Lapset tungetaan homekouluun, ja oppikirjat on vanhoja, loppuunkuluneita.

Eläköön demokraattinen Suomi, jossa kaikilla on lintukotomainen olo. Meillä ei ole mitää hätää! Nukkukaa hyvin yönne.

-S-

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pikkukeijun aamu

Pieni keijukainen hiipi kolostaan. Se katseli ympärilleen, näkyikö ketään. Sitten se pyrähti lentoon, teki pari silmukkaa verrytelläkseen siipiään. Pikkukeiju lähti lentämään kohti auringonnousua. Oli ihana aamuhetki ja pikkukeiju halusi nauttia siitä.

Keijukainen oli arka. Se hiukan pelkäsi isompia keijuja. Varsinkin poikakeijuja. Se kyllä katseli mielellään toisten keijujen ilonpitoa ja oli onnellinen, jos sen keijuystävät olivat onnellisia. Hymyili keijuhäissä ja hoiti mielellään pikkuisia keijuvauvoja.

Pikkukeiju piti nauramisesta, tanssimisesta ja ilonpidosta keijuystäviensä kanssa.
Joskus joku poikakeiju tuli juttelemaan pikkukeijulle ja pieni keijusydän pompahteli iloisesti. Mutta pikkukeiju oli liian arka kertoakseen siitä, vaan hymyili ujosti, eikä saanut sanaa suustaan. Pian nämä poikakeijut pyrähtivät toisten keijutyttösten luo. Ja pikkukeijun sydän palasi omaan rytmiinsä.

Pikkukeijulla oli pieniä unelmia. Ne liittyivät pesäkolon rakentamiseen, uuden elämän luomiseen ja kauniisiin iltoihin ihanan poikakeijun kanssa. Unelma tuntui päivä päivältä lipuvan käsistä. Pikkukeiju ei ihan vielä ollut heittänyt toivoaan. Jospa huomenna olisi se pikkukeijun päivä.

Pikkukeiju istahti koivunoksalle katselemaan lintujen pesäpuuhia. Hän heilutteli jalkojaan ja hyräili mielessään pientä laulua. Pikkukeijun sydän oli täynnä rakkautta ja iloa. Hän ajatteli hassuja ajatuksiaan ja kikatteli itsekseen.

Pikkukeiju pyrähti siivilleen ja aamukasteinen koivunlehti tipautti pisaran leppäkertun päälle.Mutta sitä pikkukeiju ei enää huomannut. Koska hän hassutteli tekemällä kieppejä ilmassa.

-S-

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Suden sydän

Vaellan yksinään.
Sieluni on revitty,
palasiksi, ehkä iäksi.
Kuunvalo on ainoa, jonka
päästän sydäntäni valaisemaan.
Harhailen.
Kävelen.
Ulvon.
Itken.
Toivon.
Vain kuu kuulee.
Se pitää minut elossa.
Ruosteinen maku suussani.
Peläten.
Haluten.
Saalistaen.
Paremman elämän tuoksu,
saa minut
jatkamaan.
Ei määränpäätä.
Yhä jatkan kulkuani.
Yksin.

-S-

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Pakko mielessä

Meillä on pakkomielteitä. Toinen urheilee, toisella viina, kolmannella seksi.
Pakkomielle vie ihmistä. Sitä ei voi vastustaa, vaikka tietää sen vievän pohjalle. Tai ei tiedä,koska pakkomiellehän tuottaa henkistä tai fyysistä hyvää oloa. Nautit siitä tunteesta.
Et voi sano sille ei, vaikka haluaisit.

Pakkomielle on salainen. Kukaan ei tiedä siitä, tai jos tietää, sitä hävetään. Sen nimi kuiskataan hiljaa tuulessa. Tai sitä ei tunnusteta. Olen addikti, kuka sen tahtoo tunnustaa? Tunnustaminen on osa parantumista. Vaikka senkin jälkeen voit valahtaa pakkomielteesi käsivarsille.
Koska se on ihanaa.

Pakkomielle pyörii päässäsi aamulla ensimmäisenä. Miten pääset toteuttamaan sitä. Salaisena ja niin hyväätekevänä. Pakkomielle on ihollasi. Yrität vastustaa sitä viimeiseen, mutta et siihen kykene. Se on ottanut sinut näppeihinsä, ei päästä irti. Se rakastaa sinua, omalla kieroutuneella tavallaan.
Ja sinä rakastat takaisin.

Pakkomielteen häpeä syö ihmistä. Silti sitä jatketaan. Taistellaan vastaan. Väsytään vastustamaan, annetaan olla.Pakkomielle vei sielusi.
Olet mennyttä.

-S-

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Vedätän

Enkeliksi minusta ei ole.
Pirusta olen nähnyt kasvot.
Kaunista tavoitan,
mutta pahuuteen uppoan.
Turhuuden torille vien
sieluni.
Katoan itseni sisään,
ettet saisi minua kiinni.
Toivon kuitenkin,
että tulisit.

-S-

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan

Kirjoittaminen on ollut minulle aina rakasta. Tosin jouduin pitämään siinä pari vuosikymmentä kestävän tauon, mutta nyt kaikki ne ajatukset ja tunteet purkautuvat paperille. Terapiaa, ajatusten selventämistä. Kaikkea sitä. Lukeminen on jäänyt jalkoihin, muutama dekkari on jonossa...

Selailin tuossa muistikirjaani, huomasin että minulla on paljon kuuhun liittyviä tekstejä odottamassa kirjoittamista auki. Kuuhulluus on tuttu tunne. En nuku täysikuuöinä, mielessäni pyörii villejä mielikuvia. Luovuus on huipussaan. Leivon vaikka kakkua keskellä kuutamoa. Käyn yökävelyillä. Täysikuu hymyilee minun hassuille hommilleni.

Loistava kuu,
hymyilee.
Hupsut pilvet tanssivat piiriä ympärillä.
Tähdet leikkivät jonglöörejä.
Saturnuksen renkaat kilisevät,
asteroidien musiikin tahtiin.
Universumilla on juhlat.


Olen kirjoittanut paljon englanniksi, vaikeat asiat on helpompi purkaa sille kielelle. Nyt olen suomentanut niitä kirjoituksia, muokannut ja viilannut. Eli vaikeat asiat on kohdattu ja voitettu. Pystyn katsomaan niitä ulkopuolisesti. Tajuamaan että kaikessa on seuraamuksensa, ja niiden kanssa on elettävä.

You broke all my dreams,
my deepest hope.
I saw them crushed.
Little pieces...
I knew you so well,
now I look at strange man.

My broken heart,
healing slowly.
Power of my mind.
I shall grow a new life.
My new dreams,
my new hopes.
You wont be there

I am alive...
growing from pieces.
And you will fade away.


Lisäksi kirjoituksessa paistaa läpi romantiikan kaipuu. Asia, jota tietoisesti yritän välttää. Asia, jossa satutan todennäköisesti itseäni eniten. Muutama kertomus onkin kuvaus muurin rakentamisesta puutarhan ympärille. Ja sinne puutarhaan ei ole kellään pääsyä.Surullista. Ihminen, joka noin ajattelee, täytyy olla todella rikki.Teksti on kirjoitettu viime syksynä. Kaunista tarinaa. Mutta liian henkilökohtaista, vielä.

Avain sydämeeni,
heitetty Mariaanien hautaan.
Löytäjä saa pitää.
Lukko on ruosteessa,
rakasta se puhtaaksi.
Avaa lukko.
Kokeile onneasi.
Voit löytää kodin.


No, joka tapauksessa, alan työstämään pikkuhiljaa erästä tärkeää unelmaa. Kirjoittaa satukirjoja lapsille. Pitäisi vaan löytää taiteilija tekemään mieleiset kuvat siihen. Sadut kertoisivat prinsessoista, noita-akoista, prinsseistä ja keijuista ja ihanista asioista maailmassa. Ja kaikki päättyisi aina ihanasti ja hyvin.Koska pienillä ihmisillä pitää jäädä tarinoista hyvä mieli, varsinkin iltasaduista.

-S-

torstai 10. kesäkuuta 2010

Rakkaustarina

Näit minun toiveeni.
Teit niistä totta.
Maailmankaikkeuteni oli
käsivarsillasi.
Annoin sinulle sydämeni
Annoit minulle takaisin nauruni.
Annoit anteeksi menneisyyteni.
Minulla oli toivo paremmasta.
Sinun auringonpolttamat silmäsi
näkivät minut kauniina.
Ne rakastivat minua,
niin paljon.
Olin vain sinua varten.
Olimme yhtä
rakkaustarinassamme,
Syvällä omassa maailmassamme.

-S-

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kummitusjuttu

Pieni kikattava kummitus lähti kohti linnan tornia, huutelemaan keskiyön huutoaan. Kikattelevalla kummituksella oli vaikkua korvissaan, joka kutitti. Kummituksella ei ollut äitiä, joka oli huolehtinut vaikut pois korvista. Pikkuinen kummitus oli ihan yksin maailmassa.

Kummitus asui pikkuisessa puumajassa, poppelin huipulla. Sieltä se katseli yöpöllöjä ja lepakoita, onnellisena pikkuisesta elämästään. Yksinäisyys tosin vaivasi ajoittain, mutta punatulkut ja keltasirkut kävivät sille laulamassa maailman kuulumiset.

Kummituksella oli kolme pelottavaa kummituslakanaa. Tänään hän oli laittanut ylleen keltaisena hohtavan lakanan. Se oli mielestään tosi kamalan pelottava. Mutta kikatus hiukan häiritsi. Vaikeaa olla pelottava, jos koko ajan kikatututtaa. Koettakaapa vaikka itse.

Kummitus lepatteli pööpötyspaikalleen tornin huipulle ja valmistautui pelottavaan mylvintään. Hän avasi äänensä parhaaseen kummitusäänenavaustyyliinsä. Kello löi 12.
Kummitus päästi ilmoille valtaisan karjuntansa. Mutta voi pahus, kummitusen suuhun lensi valtava yöperhonen ja loppuhuipennus kääntyi korinaksi ja yskimiseksi.

Vihdoinkin kummitus sai yöperhosen kurkustaan ulos ja kummitus kikatti hiukan lisää. Tämä oli hassua vaihtelua hänen elämäänsä. Nytpä olisikin aamulla pikkulintusille kerrottavaa. Onnellisena pikkuinen kikattava kummitus lepatteli kohti majaansa yöpalaselleen.

Sen pituinen se

-S-

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Iske minut!

Verta, kipua, mustelmia.
Pahaa mieltä.
Kyyneliä.
Tuskaa.
Pelkoa.
Häpeää.

Nyrkin isku tekee kipeää. Potku sattuu sääriluuhun. Nipistys tekee merkin ihoon. Hiuksista repäisy tekee kaljun kohdan päänahkaan. Tupakka polttaa pyöreän jäljen. Vauvan itku kertoo ravistelun jäljistä aivoissa.

Miksi joku lyö? Miksi kukaan haluaa alistaa toista väkivallalla? Heikko itsetunto? Merkki voimasta hallita... vallata maailma komeimmalla ydinaseella.Raiskata naapuriheimon naiset ja lapset. Sodankäyntiä kauheimmillaan.

Elokuvamaailma tekee väkivallasta omasta mielestään kaunista. On splätterileffoja, veri lentää kameran linssiin. En jaksa edes katsoa moisia leffoja. Tuovat pahan olon sieluun ja ei niissä ole järkeä.

Raiskaus on pahin teko mitä mies voi tehdä naiselle. Kamalaa se on, jos tuntematon se tekee. Pahempaa, kun sen tekee tuttu. Ja kun se tekee puoliso, se rikkoo kaiken. Nainen miettii mitä teki väärin, että ansaitsi tämän, miksi ja mitä varten. Sanoinhan EI? Sanoinhan EN HALUA? Miksen kelpaa rakastettavaksi?

Henkinen väkivalta on arpia jättävän tehokas. Jokainen muistaa kun pienen sanottiin, laihaksi, pulskaksi, vinosilmäksi, rimppakintuksi...sanojana oli naapurin setä, täti, opettaja. Koulukiusaaminen rutistaa sydämen kurttuun aikuisenakin. Nimittely töissä saa vaihtamaan työpaikkaa. Kotona kärsii monikin nainen huorittelusta ja ulkomuotonsa arvostelusta.

Väkivalta on osana meissä jokaisessa. Toinen uppoutuu sen sisälle, toinen hillitsee sen taitavasti. Joku nauttii väkivaltaleffojen katselusta. Väkivalta on meidän pimeää puolta. Joskus tuntuu että sen voimalla voi mennä eteenpäin, jos ei muu auta, mutta se ei saa jäädä tavaksi.

Uskon silti että hyvyys voittaa. Kauniimpaa on rakastaa ja välittää, kuin lyödä ja vihata.

-S-

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Metsässä

Suurisarvinen hirvi, metsän laidassa, katsoo ympärilleen. Tuulessa huojuvat puut kuiskivat salasuuksiaan. Aurinko kutittaa puiden kylkiä. Ruohikon pienet ötökät ahkeroivat puuhissaan. Mullan alla madot tutkivat multaa. Kukat kohottavat päitään kohti valoa. Ylpeillen kauneudellaan. Perhonen istahtaa keto-orvokin siniselle kukalle lepuuttamaan keltaisia siipiään.

Metsän vihreät, ylväät saniaiset laulavat lauluaan. Jänis loikkiin laiskasti kohti koloaan. Sammakko kurkistaa lammikostaan päivän puuhia, pulahtaen takaisin viileään veteen. Muurahaiset kipittelevät edestakaisin keossaan, kanniskellen havuja korkeimmalle huipulle. Puro laulaa iloisesti metsän nurkassa. Tammukat vilahtelevat kivien koloon.

Laulurastas ja kerttunen kilpailevat kauneimmasta laulusta, ylpeillen pesiensä pikkuisista munista. Pääskyset sujahtelevat sinisenä hohtavalla taivaalla. Oravat juoksevat kilpaa kuusen rungolla.

Karhu vaeltaa hiljakseen suolla, nuuhkien tuoksuja. Hennot vanamot huojuvat tuulessa. Lakat kukkivat. Mustikoitten vaaleanpunaiset kukat lupaavat sinisiä marjoja. Tummat kivet ovat lämpimiä auringossa, sisiliskonen pujahtaa siihen lämmittelemään.

On ihana kesäpäivä metsässä. Tuoksuu männylle, suolle, vihreälle. Kuuluu suhinaa, visertelyä ja solinaa.On lämmintä ja kaunista. Sitä on metsä.

-S-

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Verilöyly

Raiskatut naiset,
pitelevät verisiä käsiään sylissään.
Kehtoihinsa palaneet vauvat,
mustina, eivät enää itke.
Miehet, taistelemassa,
terroristeinä?
Onko oikeus sortaa?
Hitlerin opissa ollut herran kansa,
sylkee tulta, savuna palaa taivaalle
huonompi veri.
Tyytyväisenä vihreän takin alla
sykkii sydän soturin.
Israel, hallelujaa.
Armossa herran kansa.

-S-

torstai 3. kesäkuuta 2010

Itkevä Maa

Minä olen täynnä likaa,hajua
pahaa oloa.
Jätteet virtaavat suonissani.
Keuhkoni palavat ylös, mustaan
ilmakehään.
Yskin huonoa oloa.
Tutisen, värisen, jyrisen.
Kukaan ei välitä.
Ihollani kutisee pahuus,
silmitön väkivalta.
Välinpitämättömyys.
Tuska.
Nälkä.
Sota.
Voiko joku auttaa?
Minä olen kaunis.
Sininen ja vihreä.
Kultaista hiekkaa.
Valkeaa jäätä.
Perhosia ja lintuja.
Hohtavia kuutamoita ja
lämmintä auringon kutitusta.
Sadepisaroita iholla.
Mustaa multaa sormissa.
Vihreä verso puun juurella.

Rakasta minua.

-S-

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Lupaus

Kaksi sydäntä.
Yhteinen rytmi.
Haluan koskettaa taivasta.
Kanssasi.
Tuntea auringon poltteen.
Kuulla tähtien laulavan.
Suudella sinua kuussa.
Rakastella,
kirkkaimmalla tähdellä, minkä löydämme.
Voimme omistaa universumin.
Jos vain tahdot.
Annan sen sinulle.
Ikuisesti.
Lupaan.
Tahdon.

-S-

lauantai 29. toukokuuta 2010

Ystäväni, rakkaudella

Olipa kerran mörkö. Mörkö asusteli luolassaan, jonka oli sisustanut itsekudotuilla matoilla ja taideteoksilla. Siellä oli pikkuruinen keittiö, jossa kattilat kiilsivät ja yrtit rehottivat. Mörkö teki ihania ruokia, kuten possunkyljyksiä ja valkosipuliperunoita. Kanarisottoa. Suklaakiisseliä ja ihanaa tiikerikakkua.

Möröllä oli pikkuinen puutarha, jossa hän kasvatti ruusuja ja liljoja. Muutama tomaattipuska rehotti nurkassa ja siellä oli mukavat tuolit, joissa Mörkö otti aurinkoa. Siemaili kahvia ja herkutteli leivoksilla.

Möröllä oli muutama hyvä ystävä. Jokainen päivä Mörkö ajatteli heitä isolla sydämellä. Ja ikävöi.

Ihana Keijuperhonen, joka osaa laulaa ihanasti, ja jolle Mörkö toivoi onnea elämässä, ihan kaikessa. Keijuperhosella oli lämmin sydän ja pörröinen tukka. Keijuperhosen siivet olivat kauniin vaaleanpunaiset ja ne hohtivat ihanasti parrasvaloissa. Mörkö rakastaa kovasti Keijuperhosta.

Toinen ystävä oli rämäpäinen Peikkoprinsessa. Peikkoprinsessalla oli kaksi suloista peikkopoikaa, joita Peikkoprinsessa rakasti kovasti. Peikkoprinsessalla oli prinssi hukassa, ja Mörkö toivoi että Peikkoprinsessa löytäisi kannon takaa Peikkokuninkaan, joka veisi ystävän peikkoluolaansa ja pitäisi huolta koko porukasta.

Kaukana pohjoisessa asui Pikkuakka.Pikkuakalla on kaksi naperoa.Ja aina sille sattui jotain omituista. Mörkö toivoi Pikkuakalle rauhaa mieleen ja sydämeen. Ja onnea ihanaa.Koska Pikkuakka kyllä sitä tarvitsisi.Koska Pikkuakka oli hiukan hassu.Oli aina ollut jupinoineen.

Sitten oli kaksi tummaa pääskystä. Sisko ja sen veli. Pääskyset olivat elämänjanoisia ja lentelivät välillä korkealla ja välillä matalalla. Mörkö katseli heidän lentoaan ja kuunteli heidän visertelyään. Pääskyset tekivät aina Mörön sydämen iloiseksi. Mörkö toivoi heille upeaa sinistä taivasta, missä lennellä ja ilahduttaa elämää.

Mörkö lähetti hiljaisen halauksen rakkaalle Nappisilmälle, jolla aina hetki aikaa. Kaksi pikkuista nappisilmää piti Nappisilmää kiireisenä, mutta aina Mörön tavatessaan, tarinat jatkuivat samasta kohtaa mihin olivat jääneet. Nappisilmä on maailman kiltein ihminen.

Mörkö huokaisi syvään ja laittoi mielessään kaikille rakkaille ihmisilleen lämpimän suukon ja halauksen.

-S-