Oletko huomannut itsessäsi jotain epämiellyttävää? En tarkoita perunanenääsi tai yhteenkasvaneita kulmakarvojasi? Vaan jotain, joka sinussa itsessäsi kalvaa sisältä?
Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä. Toisista pidän, kuten itsevarmuus,joka heijastuu omien päätöksien pitämisenä ja vaikeuksien kohtaamisen entistäkin vahvempana. Oman itseni rakastaminen ja sitä myöten hyväksyntää muita ja erilaisuutta kohtaan. Hymyä itselle ja toisille. Ilon ja valon jakamista.
Mutta piirre, joka ärsyttää, on piikkikyys. Olen entistäkin teräväsanaisempi. Mielestäni tuo on suojamuurini vahvistamista. Muutama huono kokemus vahvistutti muuriani, ja tässä tulos. En halua ketään lähelleni, haluan pitää muut käsivarren mitan päässä. Etten loukkaisi itseäni, jälleen kerran. Haavojen parantaminen näköjään kestää ja yksikin väärin lausuttu sana tai väärä ele saa ne vuotamaan. Toivottavasti joku päivä haavani ovat kiinni, arpeutuneet, ja olisin valmis madaltamaan muuriani.
Ihmiset joihin luotan, ovat tervetulleet muurieni sisäpuolelle. Heitä rakastan ja puolustan viimeiseen pisaraan. Heiltä saan voimaa jatkaa polkuani kauas mikä-mikä-maailmaan. Ja he tulevat sinne mukanani. Luojan kiitos, muuten siellä olisi yksnäistä.
Äkkipikaisuus,piirre joka minulla nuorena oli, on palannut takaisin. Suutun aika herkästi nykyään. Tietyt tilanteet saavat tuon kipakan minun esille. Suutun, huudan ja olen kiukkuinen. Lapinverinen nainen, vihaa syvästi vihassaan, mutta rakkaudessaan tulisempi kuin tuli. Luojan kiitos minulla ei ole taipumista fyysiseen väkivaltaan, mutta tuo sanan säilä taittaa niskat siinä, missä keijumetallista taottu miekkakin.
Mutta minähän voisin olla katkera ja hapettunut ihminen kaikkien elämänkokemuksieni myötä. Kuitenkin, joka aamu nousen hymyillen, löydän sieltä risukasan keskeltä kauniin oksan ja pilviseltä taivaalta lohikäärmeen muotoisen pilven. Jaksan uskoa huomiseen, joka tuo minulle kultalautasella aamupalan.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti