keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Sade

Sadepisaroitten
hipaistessa poskiani,
nostan katseeni ylös.
Katson harmaata pilveä,
mietin sen taakse hiipinyttä
aurinkoa.
Kuvittelen pienten enkeleitten
leikkivän hippaa.
Ajattelen kuinka
helppoa onkaan tanssia
ikuisessa auringon loisteessa.
Vailla surua sydämessä.
Onnen kikattaessa korvan juuressa.
Hymyilen hetken,
pyyhin pisarat iholtani.
Jään kuuntelemaan
sadepisaroiden sonaattia.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti