tiistai 15. kesäkuuta 2010

Suden sydän

Vaellan yksinään.
Sieluni on revitty,
palasiksi, ehkä iäksi.
Kuunvalo on ainoa, jonka
päästän sydäntäni valaisemaan.
Harhailen.
Kävelen.
Ulvon.
Itken.
Toivon.
Vain kuu kuulee.
Se pitää minut elossa.
Ruosteinen maku suussani.
Peläten.
Haluten.
Saalistaen.
Paremman elämän tuoksu,
saa minut
jatkamaan.
Ei määränpäätä.
Yhä jatkan kulkuani.
Yksin.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti