Tiellä ei ole loppua.
Se menee eteenpäin, mustana ja vaativana.
Tumma taivas, yläpuolellani, ei anna valoa.
Sydämeni sykkii, edelleen, vaikka se on murtunut lopullisesti.
Pohjoistuuli puree sieluuni, jäädyttäen sen. Ikiroutaan.
Olen menettänyt uskoni.
Olen menettänyt toivoni
Olen menettänyt rakkauteni.
Olen menettänyt viattomuuteni.
Himoa ilman tarkoitusta.
Ahneet kädet vartalollani.
Tarpeeton.
Mitään tarkoitusta vailla.
Mitätön.
Niin sinä sanoit minulle.
Nyt minä ymmärrän.
Todellakin.
Miksi edes yritin?
-S-
tiistai 29. kesäkuuta 2010
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
KURNUTUSTA MAANANTAILLE
Aurinkoinen kesäpäivä, oksat liehuvat tuulessa. Ja minun mieleni on matalalla. Ei tarvitse kuin pari asiaa, jotka tökkäsee pirusti mielen päälle ja puks...sinne kuopan pohjalle vaan.
Luonteeni varmaan on maanis depressiivinen. Ihan ei varmaan lääkitystä vielä tarvinne. Toisaalta, tämähän on luonteella eläjän tunnusmerkki. En ole koskaan ymmärtänyt tasaisia tallaajia, joilla menee hyvin. Tai sitten heillä on pirun hyvä maski 24/7. Sitäkään en jaksaisi enää, olla naamion takana. Jaksoin aikani ja nyt minun ei ole mikään pakko. Rakasta minua tälläisenä, tai häivy.
Omana itsenä eläminen vaatii tiettyä asennetta. Asennetta olla valmiina puolustamaan itseään ja tyyliään elää. Valmiina olla tulla moitituksi normien rikkomisesta. Se että elää rajoja rikkoen, ei tarkoita sitä, että rikkoo lakia vaan rikkoo kirjoittamattomia sääntöjä. Arkipäivän anarkismia. Se on millä mennään. Se vie eteenpäin.
Viime aikoina olen saanut kuulla olevani rohkea ihminen. Miten niin rohkea? Mitä on rohkeus? Joskus on rohkeutta se, että on olemassa. Taistelee joka päivä oikeudestaan hengittää, rakastaa ja totetuttaa itseään. Joskus rohkeutta on pakeneminen, tunteittensa kieltäminen. Toisinaan rohkeutta on luovuttaa, koska tietää menettävänsä. Kaikkea noita olen tehnyt. Viimeksi tänään päätin taas luovuttaa. Ja se päätös vapautti taas askeleen eteenpäin. Se kohta parantuu, olen kokemusta rikkaampi.
Mutta, kuten tavallista, kuopasta noustaan. Tavalla tai toisella. Ehkä se risujen välistä aurinko kutittaa minunkin päälakea. Ehkä huomenna elämä yllättää. Se jää nähtäväksi.
Rakkaudella
-S-
Luonteeni varmaan on maanis depressiivinen. Ihan ei varmaan lääkitystä vielä tarvinne. Toisaalta, tämähän on luonteella eläjän tunnusmerkki. En ole koskaan ymmärtänyt tasaisia tallaajia, joilla menee hyvin. Tai sitten heillä on pirun hyvä maski 24/7. Sitäkään en jaksaisi enää, olla naamion takana. Jaksoin aikani ja nyt minun ei ole mikään pakko. Rakasta minua tälläisenä, tai häivy.
Omana itsenä eläminen vaatii tiettyä asennetta. Asennetta olla valmiina puolustamaan itseään ja tyyliään elää. Valmiina olla tulla moitituksi normien rikkomisesta. Se että elää rajoja rikkoen, ei tarkoita sitä, että rikkoo lakia vaan rikkoo kirjoittamattomia sääntöjä. Arkipäivän anarkismia. Se on millä mennään. Se vie eteenpäin.
Viime aikoina olen saanut kuulla olevani rohkea ihminen. Miten niin rohkea? Mitä on rohkeus? Joskus on rohkeutta se, että on olemassa. Taistelee joka päivä oikeudestaan hengittää, rakastaa ja totetuttaa itseään. Joskus rohkeutta on pakeneminen, tunteittensa kieltäminen. Toisinaan rohkeutta on luovuttaa, koska tietää menettävänsä. Kaikkea noita olen tehnyt. Viimeksi tänään päätin taas luovuttaa. Ja se päätös vapautti taas askeleen eteenpäin. Se kohta parantuu, olen kokemusta rikkaampi.
Mutta, kuten tavallista, kuopasta noustaan. Tavalla tai toisella. Ehkä se risujen välistä aurinko kutittaa minunkin päälakea. Ehkä huomenna elämä yllättää. Se jää nähtäväksi.
Rakkaudella
-S-
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Kesäpäivä
Sininen taivas.
Kirkas joki.
Hyppäys viileään veteen.
Pienet kalat puikkelehtivat pakoon.
Näykkäisevät varpaasta.
Suudelma veden alla.
Vesipisarat ihollasi.
Hetken kauneus
tatuoituu sieluuni.
Lämmin aurinko kuivaa
ihomme.
Ruoho tuoksuu, puut humisevat.
Uppoudun lämpöön.
Ihanan laiska kesäpäivä.
-S-
Kirkas joki.
Hyppäys viileään veteen.
Pienet kalat puikkelehtivat pakoon.
Näykkäisevät varpaasta.
Suudelma veden alla.
Vesipisarat ihollasi.
Hetken kauneus
tatuoituu sieluuni.
Lämmin aurinko kuivaa
ihomme.
Ruoho tuoksuu, puut humisevat.
Uppoudun lämpöön.
Ihanan laiska kesäpäivä.
-S-
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
JUHANNUSTARINA
Kauniit tummat hiukset auringossa, vihreät silmät tähyten metsän laitaan kaipaavasti, neito odotti rakastaan.Aurinko paistoi alhaalta, kullaten puiden latvukset. Käki kukkui, luvaten 30 elinvuotta jäljelle. Ohrapelto humisi, rastas lauloi koivun latvassa iltalauluaan.
Aitan kupeella juhannuskoivu, peltisankossa kurjenpolvet.Aitan ikkunassa valkoiset pitsiverhot. On juhannusyö. Taikoja, rakkautta, lupauksia huomisesta. Pihlajankukkien tuoksua. Soutuveneet järvellä.Kokon ympärillä tanssittu tanssi, varastettu suudelma.Ryyppy kirkkaasta pullosta. Naurua, ilonpitoa. Yöttömän yön riemu.
Metsän laidasta saapuu mies neidon luo. Tumma, komea mies. Kihara karannut otsalle, ruskeissa silmissä lupaus leikistä. Neito hymyilee, ojentaa kätensä. Suudelma aitan kuistilla. Pieni hetki ujoutta, rohkaiseva hymy.Käsi kädessä sisälle.
Aitan hämärässä valossa, kuiskauksia, suudelmia. Kädet etsimässä toista. Viileät lakanat, iho toista ihoa vasten, varovainen hipaisu. Katse silmiin. Huulet etsimässä herkkiä kohtia. Kädet rohkaistuvat etsimään. Kuuma hengitys iholla, hellä näykkäisy, huokaisu, kädet tarrautuu lakanoihin. Kaksi ihmistä on yhtä häviävän hetken. Nautinto voittaa järjen. Maailma unohtuu, on vain hetki kahdelle, rakkautta janoavalle sielulle.
Kaksi päätä tyynyllä, jalat toisiinsa kietoutuneena, kädet vartaloiden ympärillä. Hikipisara otsalla, levollinen hymy huulilla. Rakkauden sanoja huulilla suudelmien lomassa. Onnellisena toisistaan.Kaksi toisensa löytänyttä.
Hyvää Juhannusta
-S-
Aitan kupeella juhannuskoivu, peltisankossa kurjenpolvet.Aitan ikkunassa valkoiset pitsiverhot. On juhannusyö. Taikoja, rakkautta, lupauksia huomisesta. Pihlajankukkien tuoksua. Soutuveneet järvellä.Kokon ympärillä tanssittu tanssi, varastettu suudelma.Ryyppy kirkkaasta pullosta. Naurua, ilonpitoa. Yöttömän yön riemu.
Metsän laidasta saapuu mies neidon luo. Tumma, komea mies. Kihara karannut otsalle, ruskeissa silmissä lupaus leikistä. Neito hymyilee, ojentaa kätensä. Suudelma aitan kuistilla. Pieni hetki ujoutta, rohkaiseva hymy.Käsi kädessä sisälle.
Aitan hämärässä valossa, kuiskauksia, suudelmia. Kädet etsimässä toista. Viileät lakanat, iho toista ihoa vasten, varovainen hipaisu. Katse silmiin. Huulet etsimässä herkkiä kohtia. Kädet rohkaistuvat etsimään. Kuuma hengitys iholla, hellä näykkäisy, huokaisu, kädet tarrautuu lakanoihin. Kaksi ihmistä on yhtä häviävän hetken. Nautinto voittaa järjen. Maailma unohtuu, on vain hetki kahdelle, rakkautta janoavalle sielulle.
Kaksi päätä tyynyllä, jalat toisiinsa kietoutuneena, kädet vartaloiden ympärillä. Hikipisara otsalla, levollinen hymy huulilla. Rakkauden sanoja huulilla suudelmien lomassa. Onnellisena toisistaan.Kaksi toisensa löytänyttä.
Hyvää Juhannusta
-S-
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Säästöpossun päiväpohdinto
Silittämättä siisti elämä. Ei mitään kupruja. Omakotitalo, koira, muutama puhdasnaamainen lapsi jaloissa iloisesti kirmaamassa. Ulkomaanmatka kerran kesässä. Ja ihanaa onnen auvoa. Olemme kasvaneet kuin kaksi puuta yhteen. Lapset harrastavat niin ahkerasti, että äidille jää lauantaisin zumbatunnille aikaa ja isälle poikaporukassa keilaaminen. Yhdessä askarrellaan ja jouluksi otetaan perhekuva sukulaisille lähetettävään joulukorttiin.
Iltaa istutaan toisten samanlaisten kanssa. Samanväriset tasaraita-marimekkopaidat päällä. Kilistetään maljat yhteiselle Lapinmatkalle. On elämä kuitenkin niin mukavaa. Raimokin sai palkankorotuksen. Ja Hanna voi olla nyt kotirouvana hyvillä mielin, ei tarvitse Nicon ja Jocefiinan mennä päivähoitoon, kun se on niin riskialtis paikka. Pöpöjä ja niitä alaluokan lapsia.
Pirun riivaama alaluokka, vetää viinaa, hakkaa vaimot, lapset ja naapurin mustan miehen. Eläköön 1939-1944. Leijonariipus rinnassa isänmaata kunnioittaen. Kuuntelevat junttidiskoa. Ajavat ikivanhalla Toyotallaan karvanopat liehuen. Päivän lehtenään Hymy ja Alibi.
Lapsilla AD/HD ja joku FAS. Minkäs sille voi. Jälkeenjäänyt tyhmä. Sossu ei anna rahaa kuntoutukseen. Ruokaakin pitää saada. Elämä puree kovaa. Töitä ei ole. Lapsilla kesäloma, eivät voi syödä koulussa. Päiväkotiinkaan ei pääse, kun ollaan työttömiä. Ja kunta säästää.
Minä en jaksa olla huolissaan Afrikan nälkäänäkevistä lapsista. Suomessakin on heitä.
Laman murjomia nappisilmiä. Äidit ja isät eivät jaksa. Koska kaikkeeen ei riitä energia. Masennus mustaa mielen. Apatia valtaa. Kukaan ei pidä puolia.
Politiikot jauhavat sontaa, jos joku aukaisee suunsa, hänelle selitetään ympäripyöreää huttua. Pidetään kylähulluna. Säästö on päivän sana. Tungetaan tekonurmea jälkijoukoissa pelaavalle jalkapallojoukkueelle. Rakennetaan hulppeaa asuinaluetta. Mutta lapset kärsivät tyhjästä vatsasta.Lapset tungetaan homekouluun, ja oppikirjat on vanhoja, loppuunkuluneita.
Eläköön demokraattinen Suomi, jossa kaikilla on lintukotomainen olo. Meillä ei ole mitää hätää! Nukkukaa hyvin yönne.
-S-
Iltaa istutaan toisten samanlaisten kanssa. Samanväriset tasaraita-marimekkopaidat päällä. Kilistetään maljat yhteiselle Lapinmatkalle. On elämä kuitenkin niin mukavaa. Raimokin sai palkankorotuksen. Ja Hanna voi olla nyt kotirouvana hyvillä mielin, ei tarvitse Nicon ja Jocefiinan mennä päivähoitoon, kun se on niin riskialtis paikka. Pöpöjä ja niitä alaluokan lapsia.
Pirun riivaama alaluokka, vetää viinaa, hakkaa vaimot, lapset ja naapurin mustan miehen. Eläköön 1939-1944. Leijonariipus rinnassa isänmaata kunnioittaen. Kuuntelevat junttidiskoa. Ajavat ikivanhalla Toyotallaan karvanopat liehuen. Päivän lehtenään Hymy ja Alibi.
Lapsilla AD/HD ja joku FAS. Minkäs sille voi. Jälkeenjäänyt tyhmä. Sossu ei anna rahaa kuntoutukseen. Ruokaakin pitää saada. Elämä puree kovaa. Töitä ei ole. Lapsilla kesäloma, eivät voi syödä koulussa. Päiväkotiinkaan ei pääse, kun ollaan työttömiä. Ja kunta säästää.
Minä en jaksa olla huolissaan Afrikan nälkäänäkevistä lapsista. Suomessakin on heitä.
Laman murjomia nappisilmiä. Äidit ja isät eivät jaksa. Koska kaikkeeen ei riitä energia. Masennus mustaa mielen. Apatia valtaa. Kukaan ei pidä puolia.
Politiikot jauhavat sontaa, jos joku aukaisee suunsa, hänelle selitetään ympäripyöreää huttua. Pidetään kylähulluna. Säästö on päivän sana. Tungetaan tekonurmea jälkijoukoissa pelaavalle jalkapallojoukkueelle. Rakennetaan hulppeaa asuinaluetta. Mutta lapset kärsivät tyhjästä vatsasta.Lapset tungetaan homekouluun, ja oppikirjat on vanhoja, loppuunkuluneita.
Eläköön demokraattinen Suomi, jossa kaikilla on lintukotomainen olo. Meillä ei ole mitää hätää! Nukkukaa hyvin yönne.
-S-
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Pikkukeijun aamu
Pieni keijukainen hiipi kolostaan. Se katseli ympärilleen, näkyikö ketään. Sitten se pyrähti lentoon, teki pari silmukkaa verrytelläkseen siipiään. Pikkukeiju lähti lentämään kohti auringonnousua. Oli ihana aamuhetki ja pikkukeiju halusi nauttia siitä.
Keijukainen oli arka. Se hiukan pelkäsi isompia keijuja. Varsinkin poikakeijuja. Se kyllä katseli mielellään toisten keijujen ilonpitoa ja oli onnellinen, jos sen keijuystävät olivat onnellisia. Hymyili keijuhäissä ja hoiti mielellään pikkuisia keijuvauvoja.
Pikkukeiju piti nauramisesta, tanssimisesta ja ilonpidosta keijuystäviensä kanssa.
Joskus joku poikakeiju tuli juttelemaan pikkukeijulle ja pieni keijusydän pompahteli iloisesti. Mutta pikkukeiju oli liian arka kertoakseen siitä, vaan hymyili ujosti, eikä saanut sanaa suustaan. Pian nämä poikakeijut pyrähtivät toisten keijutyttösten luo. Ja pikkukeijun sydän palasi omaan rytmiinsä.
Pikkukeijulla oli pieniä unelmia. Ne liittyivät pesäkolon rakentamiseen, uuden elämän luomiseen ja kauniisiin iltoihin ihanan poikakeijun kanssa. Unelma tuntui päivä päivältä lipuvan käsistä. Pikkukeiju ei ihan vielä ollut heittänyt toivoaan. Jospa huomenna olisi se pikkukeijun päivä.
Pikkukeiju istahti koivunoksalle katselemaan lintujen pesäpuuhia. Hän heilutteli jalkojaan ja hyräili mielessään pientä laulua. Pikkukeijun sydän oli täynnä rakkautta ja iloa. Hän ajatteli hassuja ajatuksiaan ja kikatteli itsekseen.
Pikkukeiju pyrähti siivilleen ja aamukasteinen koivunlehti tipautti pisaran leppäkertun päälle.Mutta sitä pikkukeiju ei enää huomannut. Koska hän hassutteli tekemällä kieppejä ilmassa.
-S-
Keijukainen oli arka. Se hiukan pelkäsi isompia keijuja. Varsinkin poikakeijuja. Se kyllä katseli mielellään toisten keijujen ilonpitoa ja oli onnellinen, jos sen keijuystävät olivat onnellisia. Hymyili keijuhäissä ja hoiti mielellään pikkuisia keijuvauvoja.
Pikkukeiju piti nauramisesta, tanssimisesta ja ilonpidosta keijuystäviensä kanssa.
Joskus joku poikakeiju tuli juttelemaan pikkukeijulle ja pieni keijusydän pompahteli iloisesti. Mutta pikkukeiju oli liian arka kertoakseen siitä, vaan hymyili ujosti, eikä saanut sanaa suustaan. Pian nämä poikakeijut pyrähtivät toisten keijutyttösten luo. Ja pikkukeijun sydän palasi omaan rytmiinsä.
Pikkukeijulla oli pieniä unelmia. Ne liittyivät pesäkolon rakentamiseen, uuden elämän luomiseen ja kauniisiin iltoihin ihanan poikakeijun kanssa. Unelma tuntui päivä päivältä lipuvan käsistä. Pikkukeiju ei ihan vielä ollut heittänyt toivoaan. Jospa huomenna olisi se pikkukeijun päivä.
Pikkukeiju istahti koivunoksalle katselemaan lintujen pesäpuuhia. Hän heilutteli jalkojaan ja hyräili mielessään pientä laulua. Pikkukeijun sydän oli täynnä rakkautta ja iloa. Hän ajatteli hassuja ajatuksiaan ja kikatteli itsekseen.
Pikkukeiju pyrähti siivilleen ja aamukasteinen koivunlehti tipautti pisaran leppäkertun päälle.Mutta sitä pikkukeiju ei enää huomannut. Koska hän hassutteli tekemällä kieppejä ilmassa.
-S-
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Suden sydän
Vaellan yksinään.
Sieluni on revitty,
palasiksi, ehkä iäksi.
Kuunvalo on ainoa, jonka
päästän sydäntäni valaisemaan.
Harhailen.
Kävelen.
Ulvon.
Itken.
Toivon.
Vain kuu kuulee.
Se pitää minut elossa.
Ruosteinen maku suussani.
Peläten.
Haluten.
Saalistaen.
Paremman elämän tuoksu,
saa minut
jatkamaan.
Ei määränpäätä.
Yhä jatkan kulkuani.
Yksin.
-S-
Sieluni on revitty,
palasiksi, ehkä iäksi.
Kuunvalo on ainoa, jonka
päästän sydäntäni valaisemaan.
Harhailen.
Kävelen.
Ulvon.
Itken.
Toivon.
Vain kuu kuulee.
Se pitää minut elossa.
Ruosteinen maku suussani.
Peläten.
Haluten.
Saalistaen.
Paremman elämän tuoksu,
saa minut
jatkamaan.
Ei määränpäätä.
Yhä jatkan kulkuani.
Yksin.
-S-
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Pakko mielessä
Meillä on pakkomielteitä. Toinen urheilee, toisella viina, kolmannella seksi.
Pakkomielle vie ihmistä. Sitä ei voi vastustaa, vaikka tietää sen vievän pohjalle. Tai ei tiedä,koska pakkomiellehän tuottaa henkistä tai fyysistä hyvää oloa. Nautit siitä tunteesta.
Et voi sano sille ei, vaikka haluaisit.
Pakkomielle on salainen. Kukaan ei tiedä siitä, tai jos tietää, sitä hävetään. Sen nimi kuiskataan hiljaa tuulessa. Tai sitä ei tunnusteta. Olen addikti, kuka sen tahtoo tunnustaa? Tunnustaminen on osa parantumista. Vaikka senkin jälkeen voit valahtaa pakkomielteesi käsivarsille.
Koska se on ihanaa.
Pakkomielle pyörii päässäsi aamulla ensimmäisenä. Miten pääset toteuttamaan sitä. Salaisena ja niin hyväätekevänä. Pakkomielle on ihollasi. Yrität vastustaa sitä viimeiseen, mutta et siihen kykene. Se on ottanut sinut näppeihinsä, ei päästä irti. Se rakastaa sinua, omalla kieroutuneella tavallaan.
Ja sinä rakastat takaisin.
Pakkomielteen häpeä syö ihmistä. Silti sitä jatketaan. Taistellaan vastaan. Väsytään vastustamaan, annetaan olla.Pakkomielle vei sielusi.
Olet mennyttä.
-S-
Pakkomielle vie ihmistä. Sitä ei voi vastustaa, vaikka tietää sen vievän pohjalle. Tai ei tiedä,koska pakkomiellehän tuottaa henkistä tai fyysistä hyvää oloa. Nautit siitä tunteesta.
Et voi sano sille ei, vaikka haluaisit.
Pakkomielle on salainen. Kukaan ei tiedä siitä, tai jos tietää, sitä hävetään. Sen nimi kuiskataan hiljaa tuulessa. Tai sitä ei tunnusteta. Olen addikti, kuka sen tahtoo tunnustaa? Tunnustaminen on osa parantumista. Vaikka senkin jälkeen voit valahtaa pakkomielteesi käsivarsille.
Koska se on ihanaa.
Pakkomielle pyörii päässäsi aamulla ensimmäisenä. Miten pääset toteuttamaan sitä. Salaisena ja niin hyväätekevänä. Pakkomielle on ihollasi. Yrität vastustaa sitä viimeiseen, mutta et siihen kykene. Se on ottanut sinut näppeihinsä, ei päästä irti. Se rakastaa sinua, omalla kieroutuneella tavallaan.
Ja sinä rakastat takaisin.
Pakkomielteen häpeä syö ihmistä. Silti sitä jatketaan. Taistellaan vastaan. Väsytään vastustamaan, annetaan olla.Pakkomielle vei sielusi.
Olet mennyttä.
-S-
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Vedätän
Enkeliksi minusta ei ole.
Pirusta olen nähnyt kasvot.
Kaunista tavoitan,
mutta pahuuteen uppoan.
Turhuuden torille vien
sieluni.
Katoan itseni sisään,
ettet saisi minua kiinni.
Toivon kuitenkin,
että tulisit.
-S-
Pirusta olen nähnyt kasvot.
Kaunista tavoitan,
mutta pahuuteen uppoan.
Turhuuden torille vien
sieluni.
Katoan itseni sisään,
ettet saisi minua kiinni.
Toivon kuitenkin,
että tulisit.
-S-
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan
Kirjoittaminen on ollut minulle aina rakasta. Tosin jouduin pitämään siinä pari vuosikymmentä kestävän tauon, mutta nyt kaikki ne ajatukset ja tunteet purkautuvat paperille. Terapiaa, ajatusten selventämistä. Kaikkea sitä. Lukeminen on jäänyt jalkoihin, muutama dekkari on jonossa...
Selailin tuossa muistikirjaani, huomasin että minulla on paljon kuuhun liittyviä tekstejä odottamassa kirjoittamista auki. Kuuhulluus on tuttu tunne. En nuku täysikuuöinä, mielessäni pyörii villejä mielikuvia. Luovuus on huipussaan. Leivon vaikka kakkua keskellä kuutamoa. Käyn yökävelyillä. Täysikuu hymyilee minun hassuille hommilleni.
Loistava kuu,
hymyilee.
Hupsut pilvet tanssivat piiriä ympärillä.
Tähdet leikkivät jonglöörejä.
Saturnuksen renkaat kilisevät,
asteroidien musiikin tahtiin.
Universumilla on juhlat.
Olen kirjoittanut paljon englanniksi, vaikeat asiat on helpompi purkaa sille kielelle. Nyt olen suomentanut niitä kirjoituksia, muokannut ja viilannut. Eli vaikeat asiat on kohdattu ja voitettu. Pystyn katsomaan niitä ulkopuolisesti. Tajuamaan että kaikessa on seuraamuksensa, ja niiden kanssa on elettävä.
You broke all my dreams,
my deepest hope.
I saw them crushed.
Little pieces...
I knew you so well,
now I look at strange man.
My broken heart,
healing slowly.
Power of my mind.
I shall grow a new life.
My new dreams,
my new hopes.
You wont be there
I am alive...
growing from pieces.
And you will fade away.
Lisäksi kirjoituksessa paistaa läpi romantiikan kaipuu. Asia, jota tietoisesti yritän välttää. Asia, jossa satutan todennäköisesti itseäni eniten. Muutama kertomus onkin kuvaus muurin rakentamisesta puutarhan ympärille. Ja sinne puutarhaan ei ole kellään pääsyä.Surullista. Ihminen, joka noin ajattelee, täytyy olla todella rikki.Teksti on kirjoitettu viime syksynä. Kaunista tarinaa. Mutta liian henkilökohtaista, vielä.
Avain sydämeeni,
heitetty Mariaanien hautaan.
Löytäjä saa pitää.
Lukko on ruosteessa,
rakasta se puhtaaksi.
Avaa lukko.
Kokeile onneasi.
Voit löytää kodin.
No, joka tapauksessa, alan työstämään pikkuhiljaa erästä tärkeää unelmaa. Kirjoittaa satukirjoja lapsille. Pitäisi vaan löytää taiteilija tekemään mieleiset kuvat siihen. Sadut kertoisivat prinsessoista, noita-akoista, prinsseistä ja keijuista ja ihanista asioista maailmassa. Ja kaikki päättyisi aina ihanasti ja hyvin.Koska pienillä ihmisillä pitää jäädä tarinoista hyvä mieli, varsinkin iltasaduista.
-S-
Selailin tuossa muistikirjaani, huomasin että minulla on paljon kuuhun liittyviä tekstejä odottamassa kirjoittamista auki. Kuuhulluus on tuttu tunne. En nuku täysikuuöinä, mielessäni pyörii villejä mielikuvia. Luovuus on huipussaan. Leivon vaikka kakkua keskellä kuutamoa. Käyn yökävelyillä. Täysikuu hymyilee minun hassuille hommilleni.
Loistava kuu,
hymyilee.
Hupsut pilvet tanssivat piiriä ympärillä.
Tähdet leikkivät jonglöörejä.
Saturnuksen renkaat kilisevät,
asteroidien musiikin tahtiin.
Universumilla on juhlat.
Olen kirjoittanut paljon englanniksi, vaikeat asiat on helpompi purkaa sille kielelle. Nyt olen suomentanut niitä kirjoituksia, muokannut ja viilannut. Eli vaikeat asiat on kohdattu ja voitettu. Pystyn katsomaan niitä ulkopuolisesti. Tajuamaan että kaikessa on seuraamuksensa, ja niiden kanssa on elettävä.
You broke all my dreams,
my deepest hope.
I saw them crushed.
Little pieces...
I knew you so well,
now I look at strange man.
My broken heart,
healing slowly.
Power of my mind.
I shall grow a new life.
My new dreams,
my new hopes.
You wont be there
I am alive...
growing from pieces.
And you will fade away.
Lisäksi kirjoituksessa paistaa läpi romantiikan kaipuu. Asia, jota tietoisesti yritän välttää. Asia, jossa satutan todennäköisesti itseäni eniten. Muutama kertomus onkin kuvaus muurin rakentamisesta puutarhan ympärille. Ja sinne puutarhaan ei ole kellään pääsyä.Surullista. Ihminen, joka noin ajattelee, täytyy olla todella rikki.Teksti on kirjoitettu viime syksynä. Kaunista tarinaa. Mutta liian henkilökohtaista, vielä.
Avain sydämeeni,
heitetty Mariaanien hautaan.
Löytäjä saa pitää.
Lukko on ruosteessa,
rakasta se puhtaaksi.
Avaa lukko.
Kokeile onneasi.
Voit löytää kodin.
No, joka tapauksessa, alan työstämään pikkuhiljaa erästä tärkeää unelmaa. Kirjoittaa satukirjoja lapsille. Pitäisi vaan löytää taiteilija tekemään mieleiset kuvat siihen. Sadut kertoisivat prinsessoista, noita-akoista, prinsseistä ja keijuista ja ihanista asioista maailmassa. Ja kaikki päättyisi aina ihanasti ja hyvin.Koska pienillä ihmisillä pitää jäädä tarinoista hyvä mieli, varsinkin iltasaduista.
-S-
torstai 10. kesäkuuta 2010
Rakkaustarina
Näit minun toiveeni.
Teit niistä totta.
Maailmankaikkeuteni oli
käsivarsillasi.
Annoin sinulle sydämeni
Annoit minulle takaisin nauruni.
Annoit anteeksi menneisyyteni.
Minulla oli toivo paremmasta.
Sinun auringonpolttamat silmäsi
näkivät minut kauniina.
Ne rakastivat minua,
niin paljon.
Olin vain sinua varten.
Olimme yhtä
rakkaustarinassamme,
Syvällä omassa maailmassamme.
-S-
Teit niistä totta.
Maailmankaikkeuteni oli
käsivarsillasi.
Annoin sinulle sydämeni
Annoit minulle takaisin nauruni.
Annoit anteeksi menneisyyteni.
Minulla oli toivo paremmasta.
Sinun auringonpolttamat silmäsi
näkivät minut kauniina.
Ne rakastivat minua,
niin paljon.
Olin vain sinua varten.
Olimme yhtä
rakkaustarinassamme,
Syvällä omassa maailmassamme.
-S-
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kummitusjuttu
Pieni kikattava kummitus lähti kohti linnan tornia, huutelemaan keskiyön huutoaan. Kikattelevalla kummituksella oli vaikkua korvissaan, joka kutitti. Kummituksella ei ollut äitiä, joka oli huolehtinut vaikut pois korvista. Pikkuinen kummitus oli ihan yksin maailmassa.
Kummitus asui pikkuisessa puumajassa, poppelin huipulla. Sieltä se katseli yöpöllöjä ja lepakoita, onnellisena pikkuisesta elämästään. Yksinäisyys tosin vaivasi ajoittain, mutta punatulkut ja keltasirkut kävivät sille laulamassa maailman kuulumiset.
Kummituksella oli kolme pelottavaa kummituslakanaa. Tänään hän oli laittanut ylleen keltaisena hohtavan lakanan. Se oli mielestään tosi kamalan pelottava. Mutta kikatus hiukan häiritsi. Vaikeaa olla pelottava, jos koko ajan kikatututtaa. Koettakaapa vaikka itse.
Kummitus lepatteli pööpötyspaikalleen tornin huipulle ja valmistautui pelottavaan mylvintään. Hän avasi äänensä parhaaseen kummitusäänenavaustyyliinsä. Kello löi 12.
Kummitus päästi ilmoille valtaisan karjuntansa. Mutta voi pahus, kummitusen suuhun lensi valtava yöperhonen ja loppuhuipennus kääntyi korinaksi ja yskimiseksi.
Vihdoinkin kummitus sai yöperhosen kurkustaan ulos ja kummitus kikatti hiukan lisää. Tämä oli hassua vaihtelua hänen elämäänsä. Nytpä olisikin aamulla pikkulintusille kerrottavaa. Onnellisena pikkuinen kikattava kummitus lepatteli kohti majaansa yöpalaselleen.
Sen pituinen se
-S-
Kummitus asui pikkuisessa puumajassa, poppelin huipulla. Sieltä se katseli yöpöllöjä ja lepakoita, onnellisena pikkuisesta elämästään. Yksinäisyys tosin vaivasi ajoittain, mutta punatulkut ja keltasirkut kävivät sille laulamassa maailman kuulumiset.
Kummituksella oli kolme pelottavaa kummituslakanaa. Tänään hän oli laittanut ylleen keltaisena hohtavan lakanan. Se oli mielestään tosi kamalan pelottava. Mutta kikatus hiukan häiritsi. Vaikeaa olla pelottava, jos koko ajan kikatututtaa. Koettakaapa vaikka itse.
Kummitus lepatteli pööpötyspaikalleen tornin huipulle ja valmistautui pelottavaan mylvintään. Hän avasi äänensä parhaaseen kummitusäänenavaustyyliinsä. Kello löi 12.
Kummitus päästi ilmoille valtaisan karjuntansa. Mutta voi pahus, kummitusen suuhun lensi valtava yöperhonen ja loppuhuipennus kääntyi korinaksi ja yskimiseksi.
Vihdoinkin kummitus sai yöperhosen kurkustaan ulos ja kummitus kikatti hiukan lisää. Tämä oli hassua vaihtelua hänen elämäänsä. Nytpä olisikin aamulla pikkulintusille kerrottavaa. Onnellisena pikkuinen kikattava kummitus lepatteli kohti majaansa yöpalaselleen.
Sen pituinen se
-S-
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Iske minut!
Verta, kipua, mustelmia.
Pahaa mieltä.
Kyyneliä.
Tuskaa.
Pelkoa.
Häpeää.
Nyrkin isku tekee kipeää. Potku sattuu sääriluuhun. Nipistys tekee merkin ihoon. Hiuksista repäisy tekee kaljun kohdan päänahkaan. Tupakka polttaa pyöreän jäljen. Vauvan itku kertoo ravistelun jäljistä aivoissa.
Miksi joku lyö? Miksi kukaan haluaa alistaa toista väkivallalla? Heikko itsetunto? Merkki voimasta hallita... vallata maailma komeimmalla ydinaseella.Raiskata naapuriheimon naiset ja lapset. Sodankäyntiä kauheimmillaan.
Elokuvamaailma tekee väkivallasta omasta mielestään kaunista. On splätterileffoja, veri lentää kameran linssiin. En jaksa edes katsoa moisia leffoja. Tuovat pahan olon sieluun ja ei niissä ole järkeä.
Raiskaus on pahin teko mitä mies voi tehdä naiselle. Kamalaa se on, jos tuntematon se tekee. Pahempaa, kun sen tekee tuttu. Ja kun se tekee puoliso, se rikkoo kaiken. Nainen miettii mitä teki väärin, että ansaitsi tämän, miksi ja mitä varten. Sanoinhan EI? Sanoinhan EN HALUA? Miksen kelpaa rakastettavaksi?
Henkinen väkivalta on arpia jättävän tehokas. Jokainen muistaa kun pienen sanottiin, laihaksi, pulskaksi, vinosilmäksi, rimppakintuksi...sanojana oli naapurin setä, täti, opettaja. Koulukiusaaminen rutistaa sydämen kurttuun aikuisenakin. Nimittely töissä saa vaihtamaan työpaikkaa. Kotona kärsii monikin nainen huorittelusta ja ulkomuotonsa arvostelusta.
Väkivalta on osana meissä jokaisessa. Toinen uppoutuu sen sisälle, toinen hillitsee sen taitavasti. Joku nauttii väkivaltaleffojen katselusta. Väkivalta on meidän pimeää puolta. Joskus tuntuu että sen voimalla voi mennä eteenpäin, jos ei muu auta, mutta se ei saa jäädä tavaksi.
Uskon silti että hyvyys voittaa. Kauniimpaa on rakastaa ja välittää, kuin lyödä ja vihata.
-S-
Pahaa mieltä.
Kyyneliä.
Tuskaa.
Pelkoa.
Häpeää.
Nyrkin isku tekee kipeää. Potku sattuu sääriluuhun. Nipistys tekee merkin ihoon. Hiuksista repäisy tekee kaljun kohdan päänahkaan. Tupakka polttaa pyöreän jäljen. Vauvan itku kertoo ravistelun jäljistä aivoissa.
Miksi joku lyö? Miksi kukaan haluaa alistaa toista väkivallalla? Heikko itsetunto? Merkki voimasta hallita... vallata maailma komeimmalla ydinaseella.Raiskata naapuriheimon naiset ja lapset. Sodankäyntiä kauheimmillaan.
Elokuvamaailma tekee väkivallasta omasta mielestään kaunista. On splätterileffoja, veri lentää kameran linssiin. En jaksa edes katsoa moisia leffoja. Tuovat pahan olon sieluun ja ei niissä ole järkeä.
Raiskaus on pahin teko mitä mies voi tehdä naiselle. Kamalaa se on, jos tuntematon se tekee. Pahempaa, kun sen tekee tuttu. Ja kun se tekee puoliso, se rikkoo kaiken. Nainen miettii mitä teki väärin, että ansaitsi tämän, miksi ja mitä varten. Sanoinhan EI? Sanoinhan EN HALUA? Miksen kelpaa rakastettavaksi?
Henkinen väkivalta on arpia jättävän tehokas. Jokainen muistaa kun pienen sanottiin, laihaksi, pulskaksi, vinosilmäksi, rimppakintuksi...sanojana oli naapurin setä, täti, opettaja. Koulukiusaaminen rutistaa sydämen kurttuun aikuisenakin. Nimittely töissä saa vaihtamaan työpaikkaa. Kotona kärsii monikin nainen huorittelusta ja ulkomuotonsa arvostelusta.
Väkivalta on osana meissä jokaisessa. Toinen uppoutuu sen sisälle, toinen hillitsee sen taitavasti. Joku nauttii väkivaltaleffojen katselusta. Väkivalta on meidän pimeää puolta. Joskus tuntuu että sen voimalla voi mennä eteenpäin, jos ei muu auta, mutta se ei saa jäädä tavaksi.
Uskon silti että hyvyys voittaa. Kauniimpaa on rakastaa ja välittää, kuin lyödä ja vihata.
-S-
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Metsässä
Suurisarvinen hirvi, metsän laidassa, katsoo ympärilleen. Tuulessa huojuvat puut kuiskivat salasuuksiaan. Aurinko kutittaa puiden kylkiä. Ruohikon pienet ötökät ahkeroivat puuhissaan. Mullan alla madot tutkivat multaa. Kukat kohottavat päitään kohti valoa. Ylpeillen kauneudellaan. Perhonen istahtaa keto-orvokin siniselle kukalle lepuuttamaan keltaisia siipiään.
Metsän vihreät, ylväät saniaiset laulavat lauluaan. Jänis loikkiin laiskasti kohti koloaan. Sammakko kurkistaa lammikostaan päivän puuhia, pulahtaen takaisin viileään veteen. Muurahaiset kipittelevät edestakaisin keossaan, kanniskellen havuja korkeimmalle huipulle. Puro laulaa iloisesti metsän nurkassa. Tammukat vilahtelevat kivien koloon.
Laulurastas ja kerttunen kilpailevat kauneimmasta laulusta, ylpeillen pesiensä pikkuisista munista. Pääskyset sujahtelevat sinisenä hohtavalla taivaalla. Oravat juoksevat kilpaa kuusen rungolla.
Karhu vaeltaa hiljakseen suolla, nuuhkien tuoksuja. Hennot vanamot huojuvat tuulessa. Lakat kukkivat. Mustikoitten vaaleanpunaiset kukat lupaavat sinisiä marjoja. Tummat kivet ovat lämpimiä auringossa, sisiliskonen pujahtaa siihen lämmittelemään.
On ihana kesäpäivä metsässä. Tuoksuu männylle, suolle, vihreälle. Kuuluu suhinaa, visertelyä ja solinaa.On lämmintä ja kaunista. Sitä on metsä.
-S-
Metsän vihreät, ylväät saniaiset laulavat lauluaan. Jänis loikkiin laiskasti kohti koloaan. Sammakko kurkistaa lammikostaan päivän puuhia, pulahtaen takaisin viileään veteen. Muurahaiset kipittelevät edestakaisin keossaan, kanniskellen havuja korkeimmalle huipulle. Puro laulaa iloisesti metsän nurkassa. Tammukat vilahtelevat kivien koloon.
Laulurastas ja kerttunen kilpailevat kauneimmasta laulusta, ylpeillen pesiensä pikkuisista munista. Pääskyset sujahtelevat sinisenä hohtavalla taivaalla. Oravat juoksevat kilpaa kuusen rungolla.
Karhu vaeltaa hiljakseen suolla, nuuhkien tuoksuja. Hennot vanamot huojuvat tuulessa. Lakat kukkivat. Mustikoitten vaaleanpunaiset kukat lupaavat sinisiä marjoja. Tummat kivet ovat lämpimiä auringossa, sisiliskonen pujahtaa siihen lämmittelemään.
On ihana kesäpäivä metsässä. Tuoksuu männylle, suolle, vihreälle. Kuuluu suhinaa, visertelyä ja solinaa.On lämmintä ja kaunista. Sitä on metsä.
-S-
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Verilöyly
Raiskatut naiset,
pitelevät verisiä käsiään sylissään.
Kehtoihinsa palaneet vauvat,
mustina, eivät enää itke.
Miehet, taistelemassa,
terroristeinä?
Onko oikeus sortaa?
Hitlerin opissa ollut herran kansa,
sylkee tulta, savuna palaa taivaalle
huonompi veri.
Tyytyväisenä vihreän takin alla
sykkii sydän soturin.
Israel, hallelujaa.
Armossa herran kansa.
-S-
pitelevät verisiä käsiään sylissään.
Kehtoihinsa palaneet vauvat,
mustina, eivät enää itke.
Miehet, taistelemassa,
terroristeinä?
Onko oikeus sortaa?
Hitlerin opissa ollut herran kansa,
sylkee tulta, savuna palaa taivaalle
huonompi veri.
Tyytyväisenä vihreän takin alla
sykkii sydän soturin.
Israel, hallelujaa.
Armossa herran kansa.
-S-
torstai 3. kesäkuuta 2010
Itkevä Maa
Minä olen täynnä likaa,hajua
pahaa oloa.
Jätteet virtaavat suonissani.
Keuhkoni palavat ylös, mustaan
ilmakehään.
Yskin huonoa oloa.
Tutisen, värisen, jyrisen.
Kukaan ei välitä.
Ihollani kutisee pahuus,
silmitön väkivalta.
Välinpitämättömyys.
Tuska.
Nälkä.
Sota.
Voiko joku auttaa?
Minä olen kaunis.
Sininen ja vihreä.
Kultaista hiekkaa.
Valkeaa jäätä.
Perhosia ja lintuja.
Hohtavia kuutamoita ja
lämmintä auringon kutitusta.
Sadepisaroita iholla.
Mustaa multaa sormissa.
Vihreä verso puun juurella.
Rakasta minua.
-S-
pahaa oloa.
Jätteet virtaavat suonissani.
Keuhkoni palavat ylös, mustaan
ilmakehään.
Yskin huonoa oloa.
Tutisen, värisen, jyrisen.
Kukaan ei välitä.
Ihollani kutisee pahuus,
silmitön väkivalta.
Välinpitämättömyys.
Tuska.
Nälkä.
Sota.
Voiko joku auttaa?
Minä olen kaunis.
Sininen ja vihreä.
Kultaista hiekkaa.
Valkeaa jäätä.
Perhosia ja lintuja.
Hohtavia kuutamoita ja
lämmintä auringon kutitusta.
Sadepisaroita iholla.
Mustaa multaa sormissa.
Vihreä verso puun juurella.
Rakasta minua.
-S-
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Lupaus
Kaksi sydäntä.
Yhteinen rytmi.
Haluan koskettaa taivasta.
Kanssasi.
Tuntea auringon poltteen.
Kuulla tähtien laulavan.
Suudella sinua kuussa.
Rakastella,
kirkkaimmalla tähdellä, minkä löydämme.
Voimme omistaa universumin.
Jos vain tahdot.
Annan sen sinulle.
Ikuisesti.
Lupaan.
Tahdon.
-S-
Yhteinen rytmi.
Haluan koskettaa taivasta.
Kanssasi.
Tuntea auringon poltteen.
Kuulla tähtien laulavan.
Suudella sinua kuussa.
Rakastella,
kirkkaimmalla tähdellä, minkä löydämme.
Voimme omistaa universumin.
Jos vain tahdot.
Annan sen sinulle.
Ikuisesti.
Lupaan.
Tahdon.
-S-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)