Perhosen suudelma.
Hipaisee poskeasi.
Hiljainen hetki.
Täynnä tunnetta.
Ilman pelkoa.
Vailla tummia sävyjä.
Suljen silmäni.
Onnen tunne
leijuttaa minut ylemmäs.
En pelkää pudotusta.
Sinä otat kiinni.
-S-
maanantai 29. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Piiloon muilta
Veneessämme on
puhtaanvalkeat
purjeet.
Vesi on kirkasta.
Tuuli lempeä.
Aurinko hymyilee.
Sinun silmissäsi
kuplii onni.
Lintujen saattelemana
lähestyy
meidän kahden paratiisi.
Sinne
ei
ole
muilla
lupaa
tulla.
-S-
puhtaanvalkeat
purjeet.
Vesi on kirkasta.
Tuuli lempeä.
Aurinko hymyilee.
Sinun silmissäsi
kuplii onni.
Lintujen saattelemana
lähestyy
meidän kahden paratiisi.
Sinne
ei
ole
muilla
lupaa
tulla.
-S-
tiistai 23. marraskuuta 2010
Pikkukeijujen leikki
Kauniin sateenkaaren päältä kuuluu naurua ja ilon kiljahduksia. Pikkuiset keijulapset laskevat mäkeä.
Pitkä liuku päättyy pehmeän pilven syleilyyn.Pikkuiset siivenalut eivät vielä kannata lentoa, joten urheasti palleroiset kiipeävät käsi kädessä ylös sateenkaarta pitkin. Kikatus ja riemu saa sateenkaaren värit loistamaan kirkkaampina kuin koskaan.
Kuu yrittää nukkua pilvensä takana. Kikatus häiritsee tuota yöllistä kulkijaa. Harmistuneena kuu tunkee pilvenhattaraa korviinsa ja kääntää kylkeään. Tähdet nukkuvat uniaan piiloissaan kumpupilvien poteroissaan, kultainen heijastus paljastaa niiden kätköt. Tähtösten kuorsaus kuulostaa useitten pienten tiukujen helinöiltä. Se luo oman tahtinsa naurun ja ilon sonaattiin.
Aurinko kietoo pikkuisten kiharat säteittensä ympärille. Hellii lämmöllään pulleita käsivarsia. Hymyilee pienten riemulle. Onni ja rakkaus tuntuu tuossa pehmeitten pilvien keskellä rajattomana hyvän olon tunteena. Aurinko imaisee tunnetta säteisiinsä, ja levittää sitä eteenpäin valollaan. Ihmisten sydämiin ja sieluihin.
Pienten keijujen onni saa hymyilemään keskellä päivää ilman syytä. Pienten keijujen ilo saa sanomaan kauniita sanoja. Ne saavat kauniin kukan loistamaan väreillään. Meren aallot rauhoittuvat hetkeksi. Ja tuuli saa lempeämmän väreen. Maailma on hetken verran kauniimpi paikka elää.
Pikkuiset keijulapset väsyvät. Onnellisena he menevät koteihinsa. Aurinko vetäytyy horisontin taa, loistaen viimeisen hetken punaisena. Kuu herää, ottaa tähtiystävänsä mukaansa ja hiljalleen nousee kiertämään polkuaan yönsiniselle taivaalle. On hiljaista. Tähtien loisteessa voit kuulla vielä pienen keijutytön kikatuksen.
-S-
Pitkä liuku päättyy pehmeän pilven syleilyyn.Pikkuiset siivenalut eivät vielä kannata lentoa, joten urheasti palleroiset kiipeävät käsi kädessä ylös sateenkaarta pitkin. Kikatus ja riemu saa sateenkaaren värit loistamaan kirkkaampina kuin koskaan.
Kuu yrittää nukkua pilvensä takana. Kikatus häiritsee tuota yöllistä kulkijaa. Harmistuneena kuu tunkee pilvenhattaraa korviinsa ja kääntää kylkeään. Tähdet nukkuvat uniaan piiloissaan kumpupilvien poteroissaan, kultainen heijastus paljastaa niiden kätköt. Tähtösten kuorsaus kuulostaa useitten pienten tiukujen helinöiltä. Se luo oman tahtinsa naurun ja ilon sonaattiin.
Aurinko kietoo pikkuisten kiharat säteittensä ympärille. Hellii lämmöllään pulleita käsivarsia. Hymyilee pienten riemulle. Onni ja rakkaus tuntuu tuossa pehmeitten pilvien keskellä rajattomana hyvän olon tunteena. Aurinko imaisee tunnetta säteisiinsä, ja levittää sitä eteenpäin valollaan. Ihmisten sydämiin ja sieluihin.
Pienten keijujen onni saa hymyilemään keskellä päivää ilman syytä. Pienten keijujen ilo saa sanomaan kauniita sanoja. Ne saavat kauniin kukan loistamaan väreillään. Meren aallot rauhoittuvat hetkeksi. Ja tuuli saa lempeämmän väreen. Maailma on hetken verran kauniimpi paikka elää.
Pikkuiset keijulapset väsyvät. Onnellisena he menevät koteihinsa. Aurinko vetäytyy horisontin taa, loistaen viimeisen hetken punaisena. Kuu herää, ottaa tähtiystävänsä mukaansa ja hiljalleen nousee kiertämään polkuaan yönsiniselle taivaalle. On hiljaista. Tähtien loisteessa voit kuulla vielä pienen keijutytön kikatuksen.
-S-
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Liian herkkä
Tuli silmissäsi.
Polttaa sydäntäni.
Suljen silmäni.
Karkaan otteestasi.
Pelkään.
Jääväni kahleisiin.
Kadottavani sieluni.
Onnen houkuttava
tunne.
Se kiehtoo.
Se valloittaa
mielen.
Mutta annanko anteeksi
itselleni.
Jos rikon itseni
palasiksi.
Rakkauden tähden.
-S-
Polttaa sydäntäni.
Suljen silmäni.
Karkaan otteestasi.
Pelkään.
Jääväni kahleisiin.
Kadottavani sieluni.
Onnen houkuttava
tunne.
Se kiehtoo.
Se valloittaa
mielen.
Mutta annanko anteeksi
itselleni.
Jos rikon itseni
palasiksi.
Rakkauden tähden.
-S-
lauantai 20. marraskuuta 2010
Noidan sanoin
Loitsin sieluusi
intohimon.
Kauniilla sanoilla
lumoan
sinua
rakastamaan
minua.
Katson silmiisi.
Hymyilen.
Kiedon sinut
hopeiseen verkkooni.
Viettelen.
Vakuutan.
Kunnes olet
ikuisesti
minun.
-S-
intohimon.
Kauniilla sanoilla
lumoan
sinua
rakastamaan
minua.
Katson silmiisi.
Hymyilen.
Kiedon sinut
hopeiseen verkkooni.
Viettelen.
Vakuutan.
Kunnes olet
ikuisesti
minun.
-S-
torstai 18. marraskuuta 2010
Kahdestaan
Kädet löytävät toisensa,
iho kohtaa ihon.
Lämpö.
Läheisyys.
Tunne jostain
suuremmasta
voimasta.
Se vie
mukanaan.
Kauas,
paikkaan, jossa
on vain me kaksi.
Ja aikaa
loputtomiin
rakastaa.
-S-
iho kohtaa ihon.
Lämpö.
Läheisyys.
Tunne jostain
suuremmasta
voimasta.
Se vie
mukanaan.
Kauas,
paikkaan, jossa
on vain me kaksi.
Ja aikaa
loputtomiin
rakastaa.
-S-
maanantai 15. marraskuuta 2010
Valkeiden muurien tuolla puolen
Valkeiden muurien keskellä, kauniiden ruusuköynnösten takana, on palatsi. Palatsissa on kauniit värikkäät lasimaalaukset ikkunoissa. Valkeaksi rapatut seinät kuultavat auringonpaisteessa. Puutarhassa loistivat monet värit. Penkit kutsuivat luokseen istujia. Kaikki oli kaunista ja vihreää.
Palatsissa asui komea tumma prinssi. Ympärillään valtava määrä palvelusväkeä ja hovia.
Päivisin prinssi hurmasi ympärillään olevat ihmiset, lumoten ja viekoitellen ihmisiä luokseen. Luvaten hyvää ja kaunista. Tehden palatsissaan taikojaan, saaden ihmiset ilahtumaan, rakastumaan ja voimaan hyvin.
Kunnes ilta laskeutui palatsin ylle. Demoniprinssi näytti julmat kasvonsa. Säälimättä hän raateli viattomat sielut tasolleen. Vahvat hän alisti kiristämällä. Heikot vain murskasi kuristavalla otteellaan. Nauttien vallastaan, levittäen pahuuden ilosanomaa.Heikot seurasivat onnellisina saamastaan huomiosta ja vallasta.
Säälimättä demoniprinssi imi elämänvoiman seuraajistaan itseensä, kasvaen itse vahvemmaksi.
Kauniiden ruusujen katveessa asui ääretön pahuus. Vain harvat siitä tiesivät. Kukaan sisällä käynyt ei uskaltanut paljastaa prinssiä. Koska pettureille kävisi huonosti. Kaunis prinsessa oli syöksynyt tornista kuolemaan, koska ei jaksanut kantaa sydämessään salaisuutta. Sielu rikottuna palasiksi, ruumis viileltynä vuotaville haavoille. Hän valitsi helpoimman pakotien.
Kauan ei prinssi surrut. Pian hän löysi uusia lohduttajia rinnalleen. Kaunis palatsi houkutti.Mutta kukaan ei kertonut, mitä asuminen palatsissa maksoi asujalleen. Elämänhalun, hyvyyden sydämessä ja rakkauden. Sitä kulississa asuminen vaati. Paon hinta oli vain vielä raskaampi.
-S-
Palatsissa asui komea tumma prinssi. Ympärillään valtava määrä palvelusväkeä ja hovia.
Päivisin prinssi hurmasi ympärillään olevat ihmiset, lumoten ja viekoitellen ihmisiä luokseen. Luvaten hyvää ja kaunista. Tehden palatsissaan taikojaan, saaden ihmiset ilahtumaan, rakastumaan ja voimaan hyvin.
Kunnes ilta laskeutui palatsin ylle. Demoniprinssi näytti julmat kasvonsa. Säälimättä hän raateli viattomat sielut tasolleen. Vahvat hän alisti kiristämällä. Heikot vain murskasi kuristavalla otteellaan. Nauttien vallastaan, levittäen pahuuden ilosanomaa.Heikot seurasivat onnellisina saamastaan huomiosta ja vallasta.
Säälimättä demoniprinssi imi elämänvoiman seuraajistaan itseensä, kasvaen itse vahvemmaksi.
Kauniiden ruusujen katveessa asui ääretön pahuus. Vain harvat siitä tiesivät. Kukaan sisällä käynyt ei uskaltanut paljastaa prinssiä. Koska pettureille kävisi huonosti. Kaunis prinsessa oli syöksynyt tornista kuolemaan, koska ei jaksanut kantaa sydämessään salaisuutta. Sielu rikottuna palasiksi, ruumis viileltynä vuotaville haavoille. Hän valitsi helpoimman pakotien.
Kauan ei prinssi surrut. Pian hän löysi uusia lohduttajia rinnalleen. Kaunis palatsi houkutti.Mutta kukaan ei kertonut, mitä asuminen palatsissa maksoi asujalleen. Elämänhalun, hyvyyden sydämessä ja rakkauden. Sitä kulississa asuminen vaati. Paon hinta oli vain vielä raskaampi.
-S-
lauantai 13. marraskuuta 2010
Kesällä
Muistatko,
kun lapsena
makasit nurmikolla.
Katselit pilviä.
Lohikäärmepilvi.
Norsupilvi.
Hattupääpilvi.
Huikean sininen
taivas.
Leppäkerttu vaelsi
jalallasi.
Kiire ei minnekkään.
Kesä.
-S-
kun lapsena
makasit nurmikolla.
Katselit pilviä.
Lohikäärmepilvi.
Norsupilvi.
Hattupääpilvi.
Huikean sininen
taivas.
Leppäkerttu vaelsi
jalallasi.
Kiire ei minnekkään.
Kesä.
-S-
torstai 11. marraskuuta 2010
SUDEN HETKI
Tunnen vereni
viilentyvän.
Kylmyys hiipii
luihini asti.
En jaksaisi enää.
Aamuun on vielä
pitkä aika.
Nuotion loimussa,
tähtien loisteessa.
Susi ulvoo.
En uskalla sulkea
silmiäni.
Edes hetkeksi.
Kuulen suden
tassutuksen.
Tiedän sen odottavan.
Heikkoa hetkeäni.
Valmiina iskemään.
En tiedä.
Nukunko.
Valvonko.
Kuvittelenko.
Odotan
auringonsarastusta.
Pelastamaan.
-S-
viilentyvän.
Kylmyys hiipii
luihini asti.
En jaksaisi enää.
Aamuun on vielä
pitkä aika.
Nuotion loimussa,
tähtien loisteessa.
Susi ulvoo.
En uskalla sulkea
silmiäni.
Edes hetkeksi.
Kuulen suden
tassutuksen.
Tiedän sen odottavan.
Heikkoa hetkeäni.
Valmiina iskemään.
En tiedä.
Nukunko.
Valvonko.
Kuvittelenko.
Odotan
auringonsarastusta.
Pelastamaan.
-S-
maanantai 8. marraskuuta 2010
Aamulla
Auringon ensi säteet
aamulla.
Ihollasi niiden
kultainen hohde.
Vieressäsi on hyvä olla.
Lämmin
ja
turvallinen.
Nukut niin
rauhallisesti.
En raskisi edes
hengittää.
Ettet heräisi.
Minun rakkaani.
-S-
aamulla.
Ihollasi niiden
kultainen hohde.
Vieressäsi on hyvä olla.
Lämmin
ja
turvallinen.
Nukut niin
rauhallisesti.
En raskisi edes
hengittää.
Ettet heräisi.
Minun rakkaani.
-S-
lauantai 6. marraskuuta 2010
Vaeltaja
Yön harmaassa hetkessä,
kylmässä kuutamossa,
suden yksinäinen ulvonta.
Tummat varjot hangella,
repaleiset pilvet taivaalla.
Kylmyys tarttuu luisin sormin
iholle.
Yksinäisyys matkatoverina.
Rauhaton sielu.
Vailla määränpäätä.
Tahto tulla luoksesi,
olla sinun.
Hylätyksi tulemisen pelko
suurempi.
Suden kanssa yhteinen
mieli.
Vaellan edelleen.
Kylmyys turruttaa.
Pian en muista käsiäsi
käsissäni.
Pian en muista silmiesi
hohdetta
rakastellessasi
minua.
Etsi minut,
ennenkuin
unohdan.
Lopullisesti.
-S-
kylmässä kuutamossa,
suden yksinäinen ulvonta.
Tummat varjot hangella,
repaleiset pilvet taivaalla.
Kylmyys tarttuu luisin sormin
iholle.
Yksinäisyys matkatoverina.
Rauhaton sielu.
Vailla määränpäätä.
Tahto tulla luoksesi,
olla sinun.
Hylätyksi tulemisen pelko
suurempi.
Suden kanssa yhteinen
mieli.
Vaellan edelleen.
Kylmyys turruttaa.
Pian en muista käsiäsi
käsissäni.
Pian en muista silmiesi
hohdetta
rakastellessasi
minua.
Etsi minut,
ennenkuin
unohdan.
Lopullisesti.
-S-
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Sade
Sadepisaroitten
hipaistessa poskiani,
nostan katseeni ylös.
Katson harmaata pilveä,
mietin sen taakse hiipinyttä
aurinkoa.
Kuvittelen pienten enkeleitten
leikkivän hippaa.
Ajattelen kuinka
helppoa onkaan tanssia
ikuisessa auringon loisteessa.
Vailla surua sydämessä.
Onnen kikattaessa korvan juuressa.
Hymyilen hetken,
pyyhin pisarat iholtani.
Jään kuuntelemaan
sadepisaroiden sonaattia.
-S-
hipaistessa poskiani,
nostan katseeni ylös.
Katson harmaata pilveä,
mietin sen taakse hiipinyttä
aurinkoa.
Kuvittelen pienten enkeleitten
leikkivän hippaa.
Ajattelen kuinka
helppoa onkaan tanssia
ikuisessa auringon loisteessa.
Vailla surua sydämessä.
Onnen kikattaessa korvan juuressa.
Hymyilen hetken,
pyyhin pisarat iholtani.
Jään kuuntelemaan
sadepisaroiden sonaattia.
-S-
tiistai 2. marraskuuta 2010
Hyppy rotkon ylitse
Minua on alkanut ärsyttämään ihmiset, jotka valittavat menetettyjä mahdollisuuksiaan.
Miksi ihmeessä eivät tarttuneet tilaisuuteen?
Pelko kokea uutta ja ottaa hetken tilaisuus kiinni on meissä liian vahva. Oli kyse ihmissuhteessa, unelmissa, työssä, rakkaudessa.
Minä itse olisi valmis ottamaan isojakin riskejä tarvittaessa. Seuraavaan tilaisuuden tullessa, nappaan sen helmasta kiinni ja hyppään völjyyn. Kokeilen onnistunko, voi olla että kaadun, mutta en turhaan, tavoitinhan jotain upeaa tunnetta. Voi olla, että itken pettymystäni, mutta kyyneleitä riittää. Ne kostuttavat maan, johon upeat ideat on istutettu.
Muutamat tuntemani ihmiset ovat tehneet upeita ratkaisuja. Katkaisseet kierteen pahasta olostaan,toteuttaneet unelmansa ja hypänneet uuteen. Ihailtavaa, kaunista ja rohkeaa. Ja kummallista kyllä, ovat mokomat onnellisia ja tosi tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Itse tuon loikan tein lähtiessäni paikasta, jotain kutsuin kodikseni. Paikan jossa minulla oli paha olla, paikan, jossa en kokenut olevani mitään, paikan jossa minut alistettiin kaikin tavoin. Paikan, jossa ensin kertaa tunsin halua luopua elämästäni. Elämäni pelottavin ja rohkein teko. Ja nyt mietin, miksi en tehnyt aiemmin. Ehkä elämä halusi opettaa minua rankemmin. Ehkä sen aika ei ollut aiemmin. Ehkä minun oli koettava se paha olo, jotta pystyisin nauttimaan elämästä.
Rakkaat ihmiset, tarttukaa tilaisuuteen, vaikka joutuisit haavoittamaan sinulle läheisiäsi. Kerro ratkaisusi syyt, kerro että rakastat heitä kuitenkin.He toipuvat kyllä. Ja ymmärtävät, että et heitä hylkää kaikesta huolimatta. Tosi ystävä ei hylkää sinua. Sen minä olen huomannut matkani varrella.
Jokainen askel kohti unelmaa, on askel kohti onnea. Lopullista onnea en voi taata, mutta unelmia meillä on oltava. Muuten olet sisältä kuollut ihminen. Pelkkä kuori, tuulessa liehuva oksa.
Kaikkea hyvää teille, miettikää unelmianne, toiveitanne ja elämäänne. Ottakaa kiinni niistä ja tehkää itsenne onnelliseksi.
-S-
Miksi ihmeessä eivät tarttuneet tilaisuuteen?
Pelko kokea uutta ja ottaa hetken tilaisuus kiinni on meissä liian vahva. Oli kyse ihmissuhteessa, unelmissa, työssä, rakkaudessa.
Minä itse olisi valmis ottamaan isojakin riskejä tarvittaessa. Seuraavaan tilaisuuden tullessa, nappaan sen helmasta kiinni ja hyppään völjyyn. Kokeilen onnistunko, voi olla että kaadun, mutta en turhaan, tavoitinhan jotain upeaa tunnetta. Voi olla, että itken pettymystäni, mutta kyyneleitä riittää. Ne kostuttavat maan, johon upeat ideat on istutettu.
Muutamat tuntemani ihmiset ovat tehneet upeita ratkaisuja. Katkaisseet kierteen pahasta olostaan,toteuttaneet unelmansa ja hypänneet uuteen. Ihailtavaa, kaunista ja rohkeaa. Ja kummallista kyllä, ovat mokomat onnellisia ja tosi tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Itse tuon loikan tein lähtiessäni paikasta, jotain kutsuin kodikseni. Paikan jossa minulla oli paha olla, paikan, jossa en kokenut olevani mitään, paikan jossa minut alistettiin kaikin tavoin. Paikan, jossa ensin kertaa tunsin halua luopua elämästäni. Elämäni pelottavin ja rohkein teko. Ja nyt mietin, miksi en tehnyt aiemmin. Ehkä elämä halusi opettaa minua rankemmin. Ehkä sen aika ei ollut aiemmin. Ehkä minun oli koettava se paha olo, jotta pystyisin nauttimaan elämästä.
Rakkaat ihmiset, tarttukaa tilaisuuteen, vaikka joutuisit haavoittamaan sinulle läheisiäsi. Kerro ratkaisusi syyt, kerro että rakastat heitä kuitenkin.He toipuvat kyllä. Ja ymmärtävät, että et heitä hylkää kaikesta huolimatta. Tosi ystävä ei hylkää sinua. Sen minä olen huomannut matkani varrella.
Jokainen askel kohti unelmaa, on askel kohti onnea. Lopullista onnea en voi taata, mutta unelmia meillä on oltava. Muuten olet sisältä kuollut ihminen. Pelkkä kuori, tuulessa liehuva oksa.
Kaikkea hyvää teille, miettikää unelmianne, toiveitanne ja elämäänne. Ottakaa kiinni niistä ja tehkää itsenne onnelliseksi.
-S-
maanantai 1. marraskuuta 2010
Itsetutkimuksen kurimuksessa
Viime päivinä on lokaa satanut niskaan.
Olen vaikeasti lähestyttävä, leikin hankalaa. Olen kylmäsydäminen. En luota ihmisiin.
Onko tuo nyt mikään ihme? Minua on loukattu. Minua on satutettu fyysisesti. Minut on arpeutettu pienestä lähtien psyykkisesti. Minut on eristetty sosiaalisesti. Mikä ihme tuo on, jos mietin ihmisten tarkoitusperiä minua kohtaan? En todellakaan usko tai luota, että minusta voidaan välittää kaikkine virheineni. Siksi peitän ne. Siksi esitän jotain muuta, jotta kelpaisin. Siksi olen rakentanut kovan kuoren sydämeni ympärille. En todellakaan halua satuttaa itseäni enää yhtään enempää.
Harva ihminen pääsee ytimeeni. Näkemään, mitä tunnen. Harva ihminen näkee kyyneleeni. Koska itkeminen on heikkous, ja antaa vastustajalle tilaisuuden iskeä vyön alle. Harva tietää unelmistani, kaipuustani ja heikkouksistani. Vain ne joihin luotan ja rakastan. Ja heitä on vähän.
Olen kerran erehtynyt avaamaan hiukan enemmän itseäni ihmiselle, josta luulin saavani enemmän kuin ystävän. Tein virheen. Olisi pitänyt pysyä kuoressa ja roolissa. Tunne siitä, että en kelpaa aitona minuna, on musertava. Satuttaa ja tekee pahaa. Siksi jätin flirttaavan, iloisen ja teflonpintaisen kuoren päälle. Upotan entistäkin syvemmälle sen minun, joka haluaa olla rakastettu ja rakastaa. Virheineen ja omana itsenään. Sen minun, joka hassuttelee, haluaa tehdä toiselle pelkkää hyvää ja nauttia vain tunteesta siinä hetkessä, kun se on suotu. Sen minun, joka vain haluaa on turvassa ja suojassa. Koska pelkään.
Taidan vaan vaatia liikoja. Olen niuho. Näinkin on sanottu. Ehkä se on vain tapa pitää itsensä turvassa. On kai liikaa vaatia parasta. Mutta en halua muuta. Tiedän mitä tahdon. Minkä minä sille voin, että muut eivät sitä ymmärrä.
On vain suojattava itsensä. Itseltäni ja muilta. Surullista. Mutta näin se vain menee. Vahvat ihmiset kulkevat yksin.
-S-
Olen vaikeasti lähestyttävä, leikin hankalaa. Olen kylmäsydäminen. En luota ihmisiin.
Onko tuo nyt mikään ihme? Minua on loukattu. Minua on satutettu fyysisesti. Minut on arpeutettu pienestä lähtien psyykkisesti. Minut on eristetty sosiaalisesti. Mikä ihme tuo on, jos mietin ihmisten tarkoitusperiä minua kohtaan? En todellakaan usko tai luota, että minusta voidaan välittää kaikkine virheineni. Siksi peitän ne. Siksi esitän jotain muuta, jotta kelpaisin. Siksi olen rakentanut kovan kuoren sydämeni ympärille. En todellakaan halua satuttaa itseäni enää yhtään enempää.
Harva ihminen pääsee ytimeeni. Näkemään, mitä tunnen. Harva ihminen näkee kyyneleeni. Koska itkeminen on heikkous, ja antaa vastustajalle tilaisuuden iskeä vyön alle. Harva tietää unelmistani, kaipuustani ja heikkouksistani. Vain ne joihin luotan ja rakastan. Ja heitä on vähän.
Olen kerran erehtynyt avaamaan hiukan enemmän itseäni ihmiselle, josta luulin saavani enemmän kuin ystävän. Tein virheen. Olisi pitänyt pysyä kuoressa ja roolissa. Tunne siitä, että en kelpaa aitona minuna, on musertava. Satuttaa ja tekee pahaa. Siksi jätin flirttaavan, iloisen ja teflonpintaisen kuoren päälle. Upotan entistäkin syvemmälle sen minun, joka haluaa olla rakastettu ja rakastaa. Virheineen ja omana itsenään. Sen minun, joka hassuttelee, haluaa tehdä toiselle pelkkää hyvää ja nauttia vain tunteesta siinä hetkessä, kun se on suotu. Sen minun, joka vain haluaa on turvassa ja suojassa. Koska pelkään.
Taidan vaan vaatia liikoja. Olen niuho. Näinkin on sanottu. Ehkä se on vain tapa pitää itsensä turvassa. On kai liikaa vaatia parasta. Mutta en halua muuta. Tiedän mitä tahdon. Minkä minä sille voin, että muut eivät sitä ymmärrä.
On vain suojattava itsensä. Itseltäni ja muilta. Surullista. Mutta näin se vain menee. Vahvat ihmiset kulkevat yksin.
-S-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)