torstai 21. lokakuuta 2010

100 blogiteksti.

Pitäisi varmaan laukaista ilmoille jokin hieno ja mahtava teksti 100 kerran kunniaksi.

Syksy on minulle ylipäätään raskasta. Isän kuolinpäivä, pimeys, joka nielaisee mukanaan. Vain odotusta siihen hetkeen että aurinko nousee kuolleista ja toivokin herää.

Huomenna olisi minun 17 hääpäivä, jos palikat olisivat olleet kohdallaan.Takaisin en halua, ihaniakin hetkiä oli ja kaksi mahtavaa tyttöä. Mutta valitettavasti tässäkin mustat hetket käärivät kultaisen tuokiot sisäänsä. Sekin on elämää. Ei voi mitään.

Tänä syksynä en aio alistua pimeyden pieksemäksi. Minun on astuttava muutama hullunrohkea askel, valmistautua taisteluun. Katsoa kuinka rahkeet kestävät. Vietävä unelmia eteenpäin. Nyt on sen aika. Olen perkeleeni kesyttänyt, uusia en halua. Toiveet ja unelmat eivät tarvitse valoa vaan rohkeutta.

Syvin toiveeni olisi, että minun ei tarvitsi enää maata kuopan pohjalla, katsoa lohduttomasti ylös valoon ja tajuta että sinne on kiivettävä. Yksin. Siitä olen saanut todella tarpeeksi. Minun läksyni on ollut oppia pyytämään apua. Ja vihdoinkin sen olen oppinut.

Vahvat kädet ympärillä, jotka suojelisivat minua kaikelta pahalta. Ilman kyselyjä, ilman vaatimuksia muusta. Se olisi henkilökohtainen taivaani. Silmät täynnä rakkautta, ihminen minulle siinä hetkessä. Sammakkoja on suudeltu, prinssi hukassa huonon kartanlukutaitonsa kanssa. Mutta toisaalta, mahtuuko minun elämään ketään? Olenko kuitenkaan valmis rakastamaan jotain ihmistä yhtä paljon kuin elämää? Tai yhtä vähän kuin itseäni? Suuria kysymyksiä, joille aika kertoo vastauksen.

Kivun kanssa olen oppinut elämään. En ehkä enää näe kivutonta päivää elämässä. En ehkä pysty olemaan loppuelämääni tässä ammatissa. Jotain on keksittävä tilalle, rakas työni lasten parissa voi olla taakse jäännyttä elämää. Seuraavat kuukaudet kertovat siitäkin totuuden.

Huomaatteko rakkaat lukijat, minusta on tullut kärsivällinen! Jaksan odottaa ja luottaa tulevaan. Että asiat tulevat järjestymään. Uskon todellakin parempaan huomiseen. Uskon että ratkaisut löytyvät.

Ihanaa pimeää syksyä!

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti