Pienen enkelin kikatus
pehmeän kultareunaisen
pilven takana.
Auringon säteet
kihartavat
korkkiruuveille
kultaiset kutrit.
Huikasevan sinisen
taivaan alla,
on pikkuenkeleitten
hyvä
leikkiä.
-S-
tiistai 28. kesäkuuta 2011
torstai 23. kesäkuuta 2011
JUHANNUSTARINA 2011
Järven rannalla istui hiljainen hahmo. Katsellen vastarannalle, jossa paloi kokko. Iloisten ihmisten nauru kaikui naisen korviin. Hiljaa hän hypisteli kukkaa kädessään, miettien viime juhannustaan, jolloin hän oli tanssimassa muiden joukossa. Käsi kädessä miehensä kanssa. Ja kuinka illalla kävelivät kahdestaan kohti kotia, jossa hiljaa uppoutuivat toistensa syliin. Ja kuinka he lepäsivät vierekkäin miettien tulevaisuuttaan yhdessä.
Sitten tuli syksy, ja mies vajosi hyiseen järveen. Jäljelle jäi suunnaton suru, yksinäisyys ja tunne loputtomasta epätoivosta. Kengät odottivat lähtö kuistilla ja nainen nukkui yönsä takin tuttuun tuoksuun kääriytyneenä.Aamuisin hän kuuli korvissaan tutun hyräilyn, vaikka ketään ei ollut läsnä.
Ja jokainen ilta hän kuvitteli hellän silityksen poskellaan. Kyynelten samentamin silmin hän tähyili joka aamu järvelle, kuin odottaen ihmettä, joka jää aina tulematta.
Rakkaus, joka lämmitti sydäntä, oli poissa. Sydäntä lämmitti vain ne muistot, joissa tanssittiin hiljaa pihalla. Kuunneltiin käen ensi kukuntaa ja kuin rastas lauloi aamulla. Ne lempeän lämpimät hetket toisen sylissä, kun hengitys tasaantui rakastelun jälkeen. Niitä muistoja nainen vaali. Ja edelleen hän tunsi sormissaan parransängen karhean tunteen. Ja kuinka hän katseli yöllä toisen nukkumista.
Hiljaa nainen sulki silmänsä, kuvitteli miehensä viereen hetkeksi. Miehen käsi lepäsi hänen harteillaan, kieputellen niskakiharoita sormiensa ympärille. Mies kietoi kätensä hänen ympärilleen ja yhdessä he laskeutuivat maahan.Suudellen toisiaan intohimoisesti. Hiljaa nainen aukasi silmänsä.
Kokon lieskat olivat hiljenneet hiljaiseksi loimuksi. Ihmiset vaelsivat hiljaa koteihinsa.
Nainen nousi, heittäen kukan järven veteen. Järvi omisti nyt hänen miehensä. Hyväili häntä viileillä aalloillaan. Rakkauden kipeä puraisu tuntui sydämessä. Koskaan ei tulisi toista samanlaista.Yksin nainen palasi tyhjään kotiinsa, keskiyön auringon valastessa polkua.
Hyvää Juhannusta
-S-
Sitten tuli syksy, ja mies vajosi hyiseen järveen. Jäljelle jäi suunnaton suru, yksinäisyys ja tunne loputtomasta epätoivosta. Kengät odottivat lähtö kuistilla ja nainen nukkui yönsä takin tuttuun tuoksuun kääriytyneenä.Aamuisin hän kuuli korvissaan tutun hyräilyn, vaikka ketään ei ollut läsnä.
Ja jokainen ilta hän kuvitteli hellän silityksen poskellaan. Kyynelten samentamin silmin hän tähyili joka aamu järvelle, kuin odottaen ihmettä, joka jää aina tulematta.
Rakkaus, joka lämmitti sydäntä, oli poissa. Sydäntä lämmitti vain ne muistot, joissa tanssittiin hiljaa pihalla. Kuunneltiin käen ensi kukuntaa ja kuin rastas lauloi aamulla. Ne lempeän lämpimät hetket toisen sylissä, kun hengitys tasaantui rakastelun jälkeen. Niitä muistoja nainen vaali. Ja edelleen hän tunsi sormissaan parransängen karhean tunteen. Ja kuinka hän katseli yöllä toisen nukkumista.
Hiljaa nainen sulki silmänsä, kuvitteli miehensä viereen hetkeksi. Miehen käsi lepäsi hänen harteillaan, kieputellen niskakiharoita sormiensa ympärille. Mies kietoi kätensä hänen ympärilleen ja yhdessä he laskeutuivat maahan.Suudellen toisiaan intohimoisesti. Hiljaa nainen aukasi silmänsä.
Kokon lieskat olivat hiljenneet hiljaiseksi loimuksi. Ihmiset vaelsivat hiljaa koteihinsa.
Nainen nousi, heittäen kukan järven veteen. Järvi omisti nyt hänen miehensä. Hyväili häntä viileillä aalloillaan. Rakkauden kipeä puraisu tuntui sydämessä. Koskaan ei tulisi toista samanlaista.Yksin nainen palasi tyhjään kotiinsa, keskiyön auringon valastessa polkua.
Hyvää Juhannusta
-S-
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Helposti Rakastettava
Kuka sanoi rakkautta helpoksi?
Minä
sanon rakkautta vaikeaksi tehtäväksi.
On tehtävä pään sisällä töitä,
jotta pystyy rakastamaan itseään tarpeeksi,
kykenee antamaan kaiken rakkauden toiselle.
Et voi olla itsekäs ja armoton.
Et itsellesi, etkä toiselle.
On opittava rakastamaan
omaa virheellistä itseään,
jotta voi rakastaa toista virheineen.
On oltava avoin,
on raivattava tilaa toisen sydämeen.
On uskottava,
luotettava
ja toivottava,
että riität toiselle.
Sen tehtyäsi,
voit sanoa rakkautta
helpoksi.
-S-
Minä
sanon rakkautta vaikeaksi tehtäväksi.
On tehtävä pään sisällä töitä,
jotta pystyy rakastamaan itseään tarpeeksi,
kykenee antamaan kaiken rakkauden toiselle.
Et voi olla itsekäs ja armoton.
Et itsellesi, etkä toiselle.
On opittava rakastamaan
omaa virheellistä itseään,
jotta voi rakastaa toista virheineen.
On oltava avoin,
on raivattava tilaa toisen sydämeen.
On uskottava,
luotettava
ja toivottava,
että riität toiselle.
Sen tehtyäsi,
voit sanoa rakkautta
helpoksi.
-S-
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Vain sinun vuoksesi
Kun silmissäsi
näkyy tuska,
minä antaisin
sydämeni paholaiselle,
että saisin
sinun silmäsi
nauramaan.
Vuodattaisin
kaikki kyyneleeni
puolestasi,
jos vain
sinä et
kärsisi koskaan,
Kävelisin loppuelämäni
lasinsiruilla,
jos vain sinun
ei tarvitsisi
koskaan
tuntea kipua.
Rakastan
Sinua.
-S-
näkyy tuska,
minä antaisin
sydämeni paholaiselle,
että saisin
sinun silmäsi
nauramaan.
Vuodattaisin
kaikki kyyneleeni
puolestasi,
jos vain
sinä et
kärsisi koskaan,
Kävelisin loppuelämäni
lasinsiruilla,
jos vain sinun
ei tarvitsisi
koskaan
tuntea kipua.
Rakastan
Sinua.
-S-
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Kuuntele
Silloin kun enkeli
on sipaissut siivellään
poskeasi.
On pysähdyttävä kuuntelemaan,
mitä hänellä on asiaa.
Kuunnella tarkkaan,
luotettava sydämesi sanomaan.
Mutta kylmä sydän
ei
kuule
enkelin
kuiskaisua.
-S-
on sipaissut siivellään
poskeasi.
On pysähdyttävä kuuntelemaan,
mitä hänellä on asiaa.
Kuunnella tarkkaan,
luotettava sydämesi sanomaan.
Mutta kylmä sydän
ei
kuule
enkelin
kuiskaisua.
-S-
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Kierroksilla
Jumitan
ympyrään.
Siinä kierrän.
Hulluna.
Ei tajua, miksi
juurikin näin.
En käänny,
en oikaise.
Kehän voi nähdä.
Se ei ole pyhimyksen
pään päällä.
Sen äärettömyys vangitsi
minut.
-S-
ympyrään.
Siinä kierrän.
Hulluna.
Ei tajua, miksi
juurikin näin.
En käänny,
en oikaise.
Kehän voi nähdä.
Se ei ole pyhimyksen
pään päällä.
Sen äärettömyys vangitsi
minut.
-S-
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Kesäaamu
Pienen kiven juurella
koppakuoriainen hieraisi
unisia
silmiään.
Aurinko paistoi,
leppäkerttu lauloi
timotei mikrofoninaan.
Muurahaiset ahersivat kekonsa huipulla.
Ja peipponen ilmoitti pesäkoivunsa
kauniilla viserryksellään.
Kesän ensimmäinen päivä oli
saapunut niitylle.
-s-
koppakuoriainen hieraisi
unisia
silmiään.
Aurinko paistoi,
leppäkerttu lauloi
timotei mikrofoninaan.
Muurahaiset ahersivat kekonsa huipulla.
Ja peipponen ilmoitti pesäkoivunsa
kauniilla viserryksellään.
Kesän ensimmäinen päivä oli
saapunut niitylle.
-s-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)