Valkeiden muurien keskellä, kauniiden ruusuköynnösten takana, on palatsi. Palatsissa on kauniit värikkäät lasimaalaukset ikkunoissa. Valkeaksi rapatut seinät kuultavat auringonpaisteessa. Puutarhassa loistivat monet värit. Penkit kutsuivat luokseen istujia. Kaikki oli kaunista ja vihreää.
Palatsissa asui komea tumma prinssi. Ympärillään valtava määrä palvelusväkeä ja hovia.
Päivisin prinssi hurmasi ympärillään olevat ihmiset, lumoten ja viekoitellen ihmisiä luokseen. Luvaten hyvää ja kaunista. Tehden palatsissaan taikojaan, saaden ihmiset ilahtumaan, rakastumaan ja voimaan hyvin.
Kunnes ilta laskeutui palatsin ylle. Demoniprinssi näytti julmat kasvonsa. Säälimättä hän raateli viattomat sielut tasolleen. Vahvat hän alisti kiristämällä. Heikot vain murskasi kuristavalla otteellaan. Nauttien vallastaan, levittäen pahuuden ilosanomaa.Heikot seurasivat onnellisina saamastaan huomiosta ja vallasta.
Säälimättä demoniprinssi imi elämänvoiman seuraajistaan itseensä, kasvaen itse vahvemmaksi.
Kauniiden ruusujen katveessa asui ääretön pahuus. Vain harvat siitä tiesivät. Kukaan sisällä käynyt ei uskaltanut paljastaa prinssiä. Koska pettureille kävisi huonosti. Kaunis prinsessa oli syöksynyt tornista kuolemaan, koska ei jaksanut kantaa sydämessään salaisuutta. Sielu rikottuna palasiksi, ruumis viileltynä vuotaville haavoille. Hän valitsi helpoimman pakotien.
Kauan ei prinssi surrut. Pian hän löysi uusia lohduttajia rinnalleen. Kaunis palatsi houkutti.Mutta kukaan ei kertonut, mitä asuminen palatsissa maksoi asujalleen. Elämänhalun, hyvyyden sydämessä ja rakkauden. Sitä kulississa asuminen vaati. Paon hinta oli vain vielä raskaampi.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti