tiistai 23. marraskuuta 2010

Pikkukeijujen leikki

Kauniin sateenkaaren päältä kuuluu naurua ja ilon kiljahduksia. Pikkuiset keijulapset laskevat mäkeä.
Pitkä liuku päättyy pehmeän pilven syleilyyn.Pikkuiset siivenalut eivät vielä kannata lentoa, joten urheasti palleroiset kiipeävät käsi kädessä ylös sateenkaarta pitkin. Kikatus ja riemu saa sateenkaaren värit loistamaan kirkkaampina kuin koskaan.

Kuu yrittää nukkua pilvensä takana. Kikatus häiritsee tuota yöllistä kulkijaa. Harmistuneena kuu tunkee pilvenhattaraa korviinsa ja kääntää kylkeään. Tähdet nukkuvat uniaan piiloissaan kumpupilvien poteroissaan, kultainen heijastus paljastaa niiden kätköt. Tähtösten kuorsaus kuulostaa useitten pienten tiukujen helinöiltä. Se luo oman tahtinsa naurun ja ilon sonaattiin.

Aurinko kietoo pikkuisten kiharat säteittensä ympärille. Hellii lämmöllään pulleita käsivarsia. Hymyilee pienten riemulle. Onni ja rakkaus tuntuu tuossa pehmeitten pilvien keskellä rajattomana hyvän olon tunteena. Aurinko imaisee tunnetta säteisiinsä, ja levittää sitä eteenpäin valollaan. Ihmisten sydämiin ja sieluihin.

Pienten keijujen onni saa hymyilemään keskellä päivää ilman syytä. Pienten keijujen ilo saa sanomaan kauniita sanoja. Ne saavat kauniin kukan loistamaan väreillään. Meren aallot rauhoittuvat hetkeksi. Ja tuuli saa lempeämmän väreen. Maailma on hetken verran kauniimpi paikka elää.

Pikkuiset keijulapset väsyvät. Onnellisena he menevät koteihinsa. Aurinko vetäytyy horisontin taa, loistaen viimeisen hetken punaisena. Kuu herää, ottaa tähtiystävänsä mukaansa ja hiljalleen nousee kiertämään polkuaan yönsiniselle taivaalle. On hiljaista. Tähtien loisteessa voit kuulla vielä pienen keijutytön kikatuksen.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti