keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pikkukeijun aamu

Pieni keijukainen hiipi kolostaan. Se katseli ympärilleen, näkyikö ketään. Sitten se pyrähti lentoon, teki pari silmukkaa verrytelläkseen siipiään. Pikkukeiju lähti lentämään kohti auringonnousua. Oli ihana aamuhetki ja pikkukeiju halusi nauttia siitä.

Keijukainen oli arka. Se hiukan pelkäsi isompia keijuja. Varsinkin poikakeijuja. Se kyllä katseli mielellään toisten keijujen ilonpitoa ja oli onnellinen, jos sen keijuystävät olivat onnellisia. Hymyili keijuhäissä ja hoiti mielellään pikkuisia keijuvauvoja.

Pikkukeiju piti nauramisesta, tanssimisesta ja ilonpidosta keijuystäviensä kanssa.
Joskus joku poikakeiju tuli juttelemaan pikkukeijulle ja pieni keijusydän pompahteli iloisesti. Mutta pikkukeiju oli liian arka kertoakseen siitä, vaan hymyili ujosti, eikä saanut sanaa suustaan. Pian nämä poikakeijut pyrähtivät toisten keijutyttösten luo. Ja pikkukeijun sydän palasi omaan rytmiinsä.

Pikkukeijulla oli pieniä unelmia. Ne liittyivät pesäkolon rakentamiseen, uuden elämän luomiseen ja kauniisiin iltoihin ihanan poikakeijun kanssa. Unelma tuntui päivä päivältä lipuvan käsistä. Pikkukeiju ei ihan vielä ollut heittänyt toivoaan. Jospa huomenna olisi se pikkukeijun päivä.

Pikkukeiju istahti koivunoksalle katselemaan lintujen pesäpuuhia. Hän heilutteli jalkojaan ja hyräili mielessään pientä laulua. Pikkukeijun sydän oli täynnä rakkautta ja iloa. Hän ajatteli hassuja ajatuksiaan ja kikatteli itsekseen.

Pikkukeiju pyrähti siivilleen ja aamukasteinen koivunlehti tipautti pisaran leppäkertun päälle.Mutta sitä pikkukeiju ei enää huomannut. Koska hän hassutteli tekemällä kieppejä ilmassa.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti