Ylpeys (turhamaisuus)
Kukapa ei olisi turhamainen? Kukapa ei esittelisi parhaita puoliaan ulkonäöstään? Kehuisi taitavilla lapsillaan tai kuuluisilla sukulaisillaan?
Minä tunnustan syntini. Turhamaisena pukeudun korostaen parhaita puoliani.Esittelen itseäni. Nautin sanan säilällä lyömisestä. Leikin ihmisillä kuin kissa hiirellä, ja nujerran parilla sanalla. Toisaalta, heissä täytyy olla jotain ällöttävää, vastenmielistä niljakkuutta, tekopyhyyttä, tekoviisautta, että tuon nujerruksen teen.Olen ylpeä teostani.
Kateus
Kateus, vihreä paholainen. Kainuulaiset ovat kateellisinta kansaa Suomessa. Puoliverisenä kainuulaisena ja siellä asuneena, totean tuon väitteen niin todeksi.
Minä tunnustan syntini. Kateus rehottaa katsellessani kultalusikka suussa syntyneitä ihmisiä kohtaan. Kaikki tulee valmiina ja helposti eteen. Ilman taistelua, ilman ponnisteluja. Avioliitto tehdään toisen kultalusikan kanssa ja tehdään jälkiruokakultalusikkoja.
Viha
Vihaaminen, tunne pimeässä minuudessa. Vihaan sortuu jokainen. Aina on hyvä syy vihata. Laukaista tunne eteenpäin. Siirtää se tuleville sukupolville.
Minä tunnustan syntini. Vihaan lapsenraiskaajia. Viattomuuden särkijöitä. Vihaan naisenraiskaajia.Luottamuksen rikkojia. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tunteita.
Vihaan itseäni, joka ei välitä itsestään,vaan sortuu heikkouksiinsa kerta toisensa jälkeen.
Laiskuus
Laiskuus. Yleensä lihavia pidetään laiskoina, eivät huolehdi itsestään. Laiska ei siivoa. Laiska välttelee töitä. Laiska makaa ja syö.Laiska elää sossun rahoilla.
Minä tunnustan syntini.Olen laiska. En aina jaksa tiskata, siivota. Laiskana makaan sohvalla, katson tositeeveetä, olen pyjamassani ja en edes avaa ovea.
Ahneus
Ihmiskunta ahnehtii luonnonvaroja. Meret saastuvat ja otsonikerros ohenee. Rahaa, valtaa ja kunniaa. Ihmisten elämän päämäärä on vain kerätä tuota pyhää kolmiyhteyttä. Välittämättä kenen yli kulkee.
Minä tunnustan syntini. Ahnehdin hyvää. Tahdon paremman elämän. Rahaa, että laskut tulisivat maksettua, saisin paremman elämän. Ahnehdin kauneutta ympärille. Ahnehdin elämää.
Ylensyönti
Jouluviettomme alkaa jo toukokuussa.... jouluna kaikki syövät liikaa. Mässäilevät suupielet rasvassa. Suklaata uppoaa, viiniä simasuille. Samariinia kuluu.Ei muisteta niitä jotka näkevät nälkää Suomen kaduilla, Venäjän viemäreissä, Afrikan kuivuuden raiskaamilla mailla.
Minä tunnustan syntini. Olen syönyt itseni ähkyyn, oksentanut ulos. Syönyt ja oksentanut.Oksentanut pahaa oloa. Tuskaa ja kipua. Peittänyt makealla sieluni säröjä.
Himo
Himokas katse toisen ihmisen keholla. Naapurin hienompi auto. Himo suklaaseen. Himokas olo. Tunne joka kutittaa, polttaa ja kiihottaa. Tunne, joka sotketaan rakkauteen, vaikka ne ovat kaukana toisistaan. Kateus on himon kaksoissisko. Lähellä toisiaan. Mutta kuitenkin hiukan erilaisia.
Minä tunnustan syntini. Olen himoinnut niin paljon. Olen himoinnut suklaata. Olen himoinnut upeita vaatteita, kaunista autoa. Himoinnut kauniita koruja.Himoinnut parempaa elämää. Himoinnut rakkautta, himoinnut hyväksyntää läheiseltäni. Himoinnut itkuun saakka. Tuntenut kipua himon takia.
Seitsemän kuolemansyntiä. Kaikkiin olen sortunut. Entä sinä?
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti