perjantai 23. heinäkuuta 2010

Taakseen ei kannata katsoa.

Et voi koskaan olla vapaa, niin kauan kun menneisyytesi vainoaa selkäsi takana.
Jokaisella hengenvedollasi pakenet taaksepäin, tunnet painolastin ihollasi. Et usko, että sinulle on hyvää tarjolla. Menneeseen paeten, unohdat itsesi ja oman määränpääsi.

Pakenet menneen muistoihin ja toiveisiin.Uskot niiden valkoisiin valheisiin, selityksiin. Astut vanhoihin kuvioihin. Jumitat ympyrään. Olet vain. Koska et muka muuta voi. Koska niin on aina ollut.

Tulevaisuus kuiskailee korvaasi, ravistat päätäsi, että äänet katoavat. Et halua edes yrittää uskoa. Miksi? Kaiken olet kokenut, kaiken olet nähnyt ja kaiken olet kuullut. Et anna itsellesi lupaa haaveilla paremmasta. On vain nyt ja tämä hetki.

Ja se eilinen... jossa oli niin hyvä olla. Mitä hyötyä sinulle olisikaan loikata kuilun yli ja saavuttaa uutta. Luoda uutta menneisyyttä? Pelkurin ratkaisu. Jäädä juuriinsa, olla paikoillaan.Unohtaa toiveet. Jatkaa vanhoissa unelmissa.

Onni on unohtaa mennyt, antaa pahat asiat anteeksi itselleen ja muille.Olla itsekäs.Rakastua itseensä uudestaan. Levittää siipensä kullanhohtavina ilta-aurinkoon, ja lentää tuon kuilun yli. Laskeutua pehmeälle sammalmättäälle. Kuunnella uusien lintujen laulua, katsoa kuilun yli menneeseen, todeta olevansa vapaa niistä kahleista. Antaa tuulen pörröttää hiukset ja nauraa ääneen. Aloittaa alusta.

Ottaa askel kohti tuntematonta, kohti seikkailua, kohti elämään, jossa aukeaa portit jonnekin. Suunnan kertoo tulevaisuus. Seuraa vaistoja, tunnelmia, hetkiä. Rakkautta, onnea, tummia hetkiä, yön sininen tuuli iholla.

Se kaikki on ulottuvillasi, jos vain uskallat levittää kerrankin siipesi.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti