Runoblogi. Iskee sanojen tulva, purkautuu sanojen ketjuksi.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Hopeaa
Avoimien verhojen raosta kurkistaa kuu, sen hopea loistaa katseessasi. Vietellen. Vajoan syvemmälle tunteeseen. En voi vastustaa. Sinua. Suudellen, kosketan sydäntäsi. Olen sinun. Sinä minun. Ikuisesti. Kunnes kuu laskeutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti