maanantai 19. heinäkuuta 2010

Eurottaako?

Rahalla saa. Sillä saa ruokaa, vaatteita ja katon päänsä päälle. Joskus pientä luksusta elämään. Se monelle keskivertoihmiselle riittää vallan mukavasti.

Mutta sitten on rahastajat. Otetaan rahaa toisen kuolemasta, ahdingosta, pahasta olosta. Maksajalla menee huonosti, joten viedään rahatkin. Korkoja maksellaan monta vuotta, ennenkuin pääsee lyhentämään. Maailman päättäjät leikkivät viitekoroillaan ja sekoittavat pikkumökin akan raha-asiat.

Rahan sokaisemat ihmiset eivät välttämättä enää tajua tekojaan. Pitävät normaalina, että vessakäynnistäkin peritään euro. Tai jopa kaksi! Huoltoasemat teiden varsilla. Yrittäjän on saatava elantonsa. Vaikkapa toisen hädästä, kirjaimellisesti.

Lisäksi on muistokonsertteja, paikanpitäjä tempaisee kuolleen artistin memorial-keikalla mahtavat rahat, fanit ostavat nuken jonka pää heiluu vieterin varressa, ja possumaisen kalliin paidan, made in china.Ja mestan pitäjän lompsa kasvaa. Perii myyjän pöydästä provikat taskuunsa. Bisnestä ystävät, bisnestä. Ja me höhlät maksetaan. Olihan se oltava paikalla.

Hyväntekeväisyys, kaunis sana, oiva rahasampo. Oletteko ajatelleet, montakohan euroa todellisuudessa menee oikeaan paikkaan? Katsotte televisiosta surkeita pikkuisia ihmisiä. Laulaja laulaa paperitähdistä. Puhelinlangat laulaa. Rahaa tulee...
Minä lahjoitan nykyään vain Punaiselle Ristille ja Pelastusarmeijan joulupataan, niissä organisaatioissa tiedän rahan menevän tarpeeseen ja oikeaan kohteeseen.

Minkäs teet, ihmisluonto juoksee vallan perässä. Iso tukku rahaa, se tuo valtaa. Ja kun sinulla on valtaa, voit päättää. Ja kun päätät, voit päättää omaksi hyväksi. Oma hyvä tuo hyvän tunteen sisällesi. Tarvitset lisää omaa hyvää. Oman hyvän tavoittelu on parasta mitä voit tehdä housut jalassa.


-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti