sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Unimaailmaan takaisin...

Tämä on eräs kamalimmista unista ikinä. Olin henkisesti todella pahassa jamassa. Umpikujassa. Mielessäni rankkoja asioita, joihin en saanut millään tavoin otetta. Elämänhalu alkoi kadota ja kadotin itseäni maailmaan, jonne en halunnut.

Koska mielellä ei ollut enää voimia antaa minulle ratkaisuja ja voimaa selvittää asioita itse, syvä alitajunta tuli pelastamaan. Se tarjosi minulle kuvan siitä, mitä tapahtuisi, jos jäisin siihen elämäntilanteeseen.

Uni oli todella elävä. Tunnelma mustavalkoinen, taustalla vain nuo äänet, jotka runossakin tulevat esiin. Järjettömän paha olo. Henkeä ahdisti, jäseniä särki, tuo uni iski fysiikkaan täysillä. Unen jälkeen olin väsyneempi kuin koskaan. Kuitenkin painajainen kertoi minulle mitä pitää tehdä.

Tämä painajainen on nähty maaliskuussa 2009, sen jälkeen olen nähnyt pahoja unia, mutta mikään niistä ei vedä vertoja tämän unen tunnelmalle, kuville ja sanomalle.


Paha ruoskii,
jättää verta vuotavan jäljen.
Pimeys imee vereni, iskee sydämeeni.
Heittäydyn virtaan,
pelastusta etsien-
unohduksesta.
Virran viemänä,
nousen rantaan.
Tie vie metsään.
Varjot nousevat, uhkaavat,
haluavat syliinsä. vieden loputkin minusta.
Juoksen, kaadun, nousen ja juoksen.
Piiloudun, itken, huudan apua, metsän varjot nauravat.
Verinen kuu, riekaleiset pilvet peittona,
loistaa nauraen minulle.
Paha olla, palelee.
Tie hukassa, mieli sekoaa.
Ulos.
Pois.
Vajoan syvemmälle.
Kohti kuolemaa.

Hyvää yötä!
-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti