keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Susiuni

Tarvon suolla. On kuuma ja väsyttää. Jalkoihin koskee. En tiedä minne mennä. En jaksa edes ajatella. En haluakaan tietää päämäärääni. Kävelen vaan eteenpäin. Ei millään ole väliä. Vain etsien pakotietä, jostakin ja jonnekin.

Metsästä saapuu susi. Harmaanvihreät silmät täynnä elämää. Harmaa turkki kiiltää auringossa. Leveä selkä ja kyljet huokuvat voimaa. Katson sitä silmiin, väsyneenä, toivosta luopuneena. Houkutat minut luoksesi. Kosketan. Jään silmiesi loukkuun.

Sinä nostat minut selkääni, lähdet juoksemaan kohti metsää. Turkkisi on pehmeä, kiiltävä. Painan poskeni siihen. Tuoksut vapaudelle, puhtaalle. luottamukselle. Suljen silmäni, tunnen voimasi käsieni alla. Silitän, halaan, tunnen voimasi ja hymyilen.Uppoudun tunteeseen.Minun vahva suteni.

Ihoani hyväilee etelätuuli. Aurinko lämmittää sieluani. Tunnen olevan yhtä kanssasi.Sielumme kietoutuvat toisiinsa. Olemme yhtä sinisen taivaan alla.

Olen turvassa kanssasi. Minun harmaa suteni. Viimeinkin löysin sinut. Rakastettuni. Ikuisesti.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti