maanantai 17. toukokuuta 2010

Satu prinssistä

Olipa kerran prinssi. Prinssillä oli kaunis valkoinen hevonen, suloinen prinsessa vaimonaan, kaunis linna ja kaikki asiat hyvin.Aivan ihanasti.

Eräänä päivänä prinssin hoviin muutti tummanpuhuva palvelija. Palvelija kuiskutti prinssin korvaan mustia ajatuksia. Prinssi synkistyi, muuttui epäluuloiseksi. Palvelija kuiskutti prinssin päähän asioita, jotka prinssi uskoi todeksi. Prinssi yritti hukuttaa asiat humalajuomaan, onnistumatta. Asiat vain mustuivat päässä. Ja epätodelliset asiat olivat täyttä totta.

Prinssi uskoi palvelijan kuiskutuksia, uskoi, että prinsessa tykkäsi monista muista prinsseistä, tuhosi asioita, joita prinsessa rakasti ja pakotti prinsessan asioihin, joita prinsessa ei halunnut. Prinsessa muuttui yhä surullisemmaksi, mutta sitä prinssi ei huomannut. Muillakin linnan asukkailla oli paha mieli, mutta sitäkään ei prinssi pimeydessään nähnyt.

Prinssi vajosi yhä syvemmälle pimeyteen. Hän ei uskonut enää muita, hän luotti ainoastaan palvelijan sanoihin. Prinsessa yritti auttaa prinssiä, mutta prinssi torjui kaiken avun. Koska palvelijan mukaan prinsessa juoni jotain ilkeää.Prinsessa on läpeensä paha. Hän on huono ihminen, äiti ja nainen. Ainoastaan palvelijaan prinssi voisi luottaa.

Eräänä iltana prinssi huomasi prinsessan kadonneen, samoin valkoisen hevosen. Ja pian linnakin katosi. Prinssin seuraksi jäi tuo palvelija, kuiskuttamaan edelleen pahoja sanojaan.



Sen pituinen se

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti