tiistai 25. toukokuuta 2010

Luottamuksen lastuvene

Luottamus.Kaunis sana, tiukka sisältö. Sisältää langan elämään. Kaunis ja helposti särkyvä.

Luotan harvoihin ihmisiin. Tiedän tasan tarkkaan kenelle soitan keskellä yötä, jos olen pulassa. Tiedän, kenen olkapää kuivaa kyyneleeni. Ja tiedän kuka auttaa, kun elämä potkii päähän.

Koko ikäni minulla on ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin, ja varsinkin miehiin. Luulen isäni kuoleman, ollessani 8 vuotias, vaikuttavan asiaan. Kunnon miehen mallia ei ole ollut, kun sitä olisin tarvinnut murrosiässä. Isä oli iso, vahva ja turvallinen mies. Merkillistä kyllä, luottamuspulaani ei kuulu mustasukkaisuus. Vaan se ilmenee juuri turvallisuuden hakemisena, tietoisuutena siitä että minua suojellaan kaikelta pahalta.Tai ollaan edes puskurina. Puolustetaan.

Tuo mustasukkaisuuden puuttuminen on minua häirinnyt. Tai kiellänkö sen olemassaolon itsessäni, koska itse olen ollut sairaalloisen mustasukkaisen miehen omaisuutta? Toisaalta, uskollisuuden raja on minulla itselläni tiukka ja vaatisin sitä myös toiselta.

Perusluottamuksen voi rikkoa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Kun nämä kaikki kolme on rikottu, montakin kertaa, onko ihme, että joskus tekee mieli käpertyä oman itsensä sisään, toivoa totaalista hiljaisuutta. Että kukaan ei koskisi ikinä. Eikä haluasi päästää ketään iholleen asti, koskaan? Sellainen vaihe on koettu tässä elämässä.

Sinällään merkillistä, että minä, joka en ole pahimmista asioistani,ajatuksistani,teoistani ja kokemuksistani kertonut yhdellekkään ihmiselle, kuulen näitä asioita muilta. Minuun luotetaan. "Kerron sinulle, koska olet ainoa, joka ymmärtää/ei tuomitse/joka kestää..." Johtuneeko tuo sitten eletyn elämän arvista, vai mistä, mutta vaikka nämä salaisuudet rikkoisivat omat moraalikäsitykseni, en todellakaan jaksa tuomita ketään sen vuoksi. En ole oikea ihminen tuomitsemaan ketään.Sehän on heidän omatuntonsa asia, ei minun, minä vain kuuntelen ja tarjoan olkapään ja turvasataman hetkeksi.

Luotettava ihminen ei tuomitse. Hän elää tunteessa mukana. Hän ei laverra. Hän katsoo silmiin, on mukana. Neuvoo, jos kysyt. Hän ei kysy typeriä kysymyksiä, ei pakota selityksiin. Hän on läsnä juuri sinulle. Rakastaa sinua itsenäsi. Ei yritä muuttaa sinua.

Luottamus, se ansaitaan työllä. Ja se menetetään, helposti.

Rakkaudella
-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti