Kirjoittaminen on ollut minulle aina rakasta. Tosin jouduin pitämään siinä pari vuosikymmentä kestävän tauon, mutta nyt kaikki ne ajatukset ja tunteet purkautuvat paperille. Terapiaa, ajatusten selventämistä. Kaikkea sitä. Lukeminen on jäänyt jalkoihin, muutama dekkari on jonossa...
Selailin tuossa muistikirjaani, huomasin että minulla on paljon kuuhun liittyviä tekstejä odottamassa kirjoittamista auki. Kuuhulluus on tuttu tunne. En nuku täysikuuöinä, mielessäni pyörii villejä mielikuvia. Luovuus on huipussaan. Leivon vaikka kakkua keskellä kuutamoa. Käyn yökävelyillä. Täysikuu hymyilee minun hassuille hommilleni.
Loistava kuu,
hymyilee.
Hupsut pilvet tanssivat piiriä ympärillä.
Tähdet leikkivät jonglöörejä.
Saturnuksen renkaat kilisevät,
asteroidien musiikin tahtiin.
Universumilla on juhlat.
Olen kirjoittanut paljon englanniksi, vaikeat asiat on helpompi purkaa sille kielelle. Nyt olen suomentanut niitä kirjoituksia, muokannut ja viilannut. Eli vaikeat asiat on kohdattu ja voitettu. Pystyn katsomaan niitä ulkopuolisesti. Tajuamaan että kaikessa on seuraamuksensa, ja niiden kanssa on elettävä.
You broke all my dreams,
my deepest hope.
I saw them crushed.
Little pieces...
I knew you so well,
now I look at strange man.
My broken heart,
healing slowly.
Power of my mind.
I shall grow a new life.
My new dreams,
my new hopes.
You wont be there
I am alive...
growing from pieces.
And you will fade away.
Lisäksi kirjoituksessa paistaa läpi romantiikan kaipuu. Asia, jota tietoisesti yritän välttää. Asia, jossa satutan todennäköisesti itseäni eniten. Muutama kertomus onkin kuvaus muurin rakentamisesta puutarhan ympärille. Ja sinne puutarhaan ei ole kellään pääsyä.Surullista. Ihminen, joka noin ajattelee, täytyy olla todella rikki.Teksti on kirjoitettu viime syksynä. Kaunista tarinaa. Mutta liian henkilökohtaista, vielä.
Avain sydämeeni,
heitetty Mariaanien hautaan.
Löytäjä saa pitää.
Lukko on ruosteessa,
rakasta se puhtaaksi.
Avaa lukko.
Kokeile onneasi.
Voit löytää kodin.
No, joka tapauksessa, alan työstämään pikkuhiljaa erästä tärkeää unelmaa. Kirjoittaa satukirjoja lapsille. Pitäisi vaan löytää taiteilija tekemään mieleiset kuvat siihen. Sadut kertoisivat prinsessoista, noita-akoista, prinsseistä ja keijuista ja ihanista asioista maailmassa. Ja kaikki päättyisi aina ihanasti ja hyvin.Koska pienillä ihmisillä pitää jäädä tarinoista hyvä mieli, varsinkin iltasaduista.
-S-
Ihana toi unelma lastenkirjoista ja vielä ihanampaa jos saat toteuttaa sen <3
VastaaPoistaIhminen ilman unelmia on kuollut ja siksi toisinaan olen niin kateellinen ihmisille joilla on unelmia ja toivoa vaikka toisaalta osaan kyllä olla onnellinen toisten puolesta mutta toisinaan se vain sattuu kun tuntuu itse jäävän kaikesta elämästä paitsi.