Verta, kipua, mustelmia.
Pahaa mieltä.
Kyyneliä.
Tuskaa.
Pelkoa.
Häpeää.
Nyrkin isku tekee kipeää. Potku sattuu sääriluuhun. Nipistys tekee merkin ihoon. Hiuksista repäisy tekee kaljun kohdan päänahkaan. Tupakka polttaa pyöreän jäljen. Vauvan itku kertoo ravistelun jäljistä aivoissa.
Miksi joku lyö? Miksi kukaan haluaa alistaa toista väkivallalla? Heikko itsetunto? Merkki voimasta hallita... vallata maailma komeimmalla ydinaseella.Raiskata naapuriheimon naiset ja lapset. Sodankäyntiä kauheimmillaan.
Elokuvamaailma tekee väkivallasta omasta mielestään kaunista. On splätterileffoja, veri lentää kameran linssiin. En jaksa edes katsoa moisia leffoja. Tuovat pahan olon sieluun ja ei niissä ole järkeä.
Raiskaus on pahin teko mitä mies voi tehdä naiselle. Kamalaa se on, jos tuntematon se tekee. Pahempaa, kun sen tekee tuttu. Ja kun se tekee puoliso, se rikkoo kaiken. Nainen miettii mitä teki väärin, että ansaitsi tämän, miksi ja mitä varten. Sanoinhan EI? Sanoinhan EN HALUA? Miksen kelpaa rakastettavaksi?
Henkinen väkivalta on arpia jättävän tehokas. Jokainen muistaa kun pienen sanottiin, laihaksi, pulskaksi, vinosilmäksi, rimppakintuksi...sanojana oli naapurin setä, täti, opettaja. Koulukiusaaminen rutistaa sydämen kurttuun aikuisenakin. Nimittely töissä saa vaihtamaan työpaikkaa. Kotona kärsii monikin nainen huorittelusta ja ulkomuotonsa arvostelusta.
Väkivalta on osana meissä jokaisessa. Toinen uppoutuu sen sisälle, toinen hillitsee sen taitavasti. Joku nauttii väkivaltaleffojen katselusta. Väkivalta on meidän pimeää puolta. Joskus tuntuu että sen voimalla voi mennä eteenpäin, jos ei muu auta, mutta se ei saa jäädä tavaksi.
Uskon silti että hyvyys voittaa. Kauniimpaa on rakastaa ja välittää, kuin lyödä ja vihata.
-S-
Pakko on sanoa oma mielipide tuohon raiskauskohtaan. Minun mielestäni raiskauksia ei voi mitenkään kategorisoida että mikä on ”pahin” ja mikä ”vähemmän” pahaa, minkälaisesta tulee suurin trauma ja mistä ”pienin”. Jokainen on paha ja tuottaa vaikeuksia uhrille, riippumatta tekijästä ja jokainen voi aiheuttaa ihan yhtä suuren trauman riippumatta tekijästä. Raiskaus on AINA raiskaus ja aina yhtä paha ja ihan uhrista riippuen myös raiskauksen tuhot vaihtelee, toinen kokee toisella tavalla kuin toinen, toinen ”selviytyy” nopeammin kuin toinen riippuen uhrin selviytymiskyvyistä, iästä, tuesta minkä saa ja monesta muusta tekijästä. Hiukan kyllä ”sattui” omaan sydämeen tuollainen jaottelu pahaan, pahempaan ja pahimpaan, ihan kuin joku noista olisi jotenkin ”vähemmän” rikkova tai ”lievempi” kuin toinen. Ei millään pahalla mutta näin minä koen ja minusta kaikki raiskaukset ovat samalla viivalla ja ihan yhtä pahoja ja voivat aiheuttaa ihan yhtä pahoja traumoja. Lapsen raiskauksen laittaisin kaikkein pahimpaan jos pitäisi jotenkin jaotella.
VastaaPoistaLisää,lisää!!! Tahtoo lukea. Parempaa tuotantoa,kuin kirjoissa yleensä!!
VastaaPoistaOmakohtaisesti ajatus lähti luokitteluun siitä, että tuntemattoman hyökkäys on helpompi kestää henkisesti, kuin läheisen, johon luottaa. Koska tuntematon on ohikulkija, hullu, sairas. Läheinen, jota rakastan, johon luotan, hänen väkivaltansa on astetta julmempaa, jo sinällään, että se rikkoo syvimmän luottamuksen asteen. Se oli jaottelun peruste. Ja omakohtainen näkemykseni ja kokemukseni.
VastaaPoista-S-
Vau!!! Eräs miespuolinen FB "kaveri" kävi lueskelemassa. Väkeviä sanoja ja totta kaikki tyynni. Hienoja tekstejä...
VastaaPoista