maanantai 26. huhtikuuta 2010

Rehellisesti, ajattele!

Jos sisältä on aivan tyhjä, kuori elää ja hengittää.Tekee töitä, naurahtaa. Miettii ajatuksia, joita voisi tulkita hulluksi, mielipuolisiksi. Toivoo kovasti jonkun kuolevan, että elämä olisi paljon helpompaa. Eikä edes kadu ajatuksiaan. Rukoilee joka päivä, että kaikki tämä loppuisi. Ja voisi elää.
Hymyt syntyvät pakosta, ystävällisyys on rutiinia.Eleet ja sanat, ne ovat vain teeskenneltyä.Kuvittele itsesi tähän tunteeseen.

Teet näitä ajatuksia, joka päivä, ihmiselle, jota rakastit.

Ihminen jota joskus rakastit, kutsuu sinua huoraksi, tutkii laukkusi sisällön, ei usko sanaakaan, mitä kerrot. Uhkaa tappaa, kutsuu rotaksi, jolla ei ole oikeutta edes elää. Pistää sinut ahtaalle elämässäsi, puristaa nurkkaan, et voi hengittää. Pakottaa asioihin, joita et halua tehdä. Jumittaa sinut johonkin lokeroon, jonka sisällä sinun täytyy elää, ilman omaa tahtoa, ilman vapautta -jopa ilman happea. Siltä sinusta tuntuu koko ajan. Ainut mihin voit paeta, on oma mielikuvituksesi, ja jos uppoudut siihenkin liian syvälle, siitäkin mainitaan, ilkeästi.

Tätä tekee ihminen, jota joskus rakastit, enemmän kuin Jumalaa.

Ainut tie pois on vetää itsensä irti, taistella sillä tahdonvoimalla, joka sielussasi on syvällä, niin syvällä, ettei kukaan voinut siihen koskea. Ainoa mikä oli sinun omaa. Viha, särkyneet possunpunaiset unelmat tai loppuunpalaneen järjen hivenet.

Ensimmäinen henkäys happea, tuntea tuulen tuiverrus hiuksissa. Tuntea olevansa kotka taivaalla, janoten uusia kokemuksia, elämää. Kasata itsensä uudestaan palasista. Ja huomata kuinka on taas oma itsensä, hiukan vahvempana, täynnä arpia, ja haavoja jotka eivät ehkä koskaan parane. Vain yksi sana voi saada ne vuotamaan uudestaan.

Mutta silti, minä elän!

-s-

1 kommentti:

  1. Hyvää tekstiä. Ei ole samasta aiheesta kokemuksia, mutta silti tuttua tunnetta menneiltä ajoilta.

    VastaaPoista