Siellä hän kulkee,
katkerana
elämättömästä elämästään.
Sydämessä kirvellen,
katuu rohkeuden puutetta.
Häpeää toisten onnea.
Kaivellen piikkejä sormistaan.
Enää ei voi kääntyä takaisin, sillä polku
on jo sortunut.
Ja kaikki, mitä menetit,
on jo toisen omaa.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti