tiistai 27. syyskuuta 2011

Satu Neidosta ja Ritarista

Tumman lammen pohjassa,
nukkuu neito kaunis.
Hiljaa, lumottuna.
Hymy huulillaan.
Nähden unta keväästä,
jolloin oli morsian.
Kirkon kellojen kilkuttaessa
onnen päivää.
Urkujen laulaessa
rakkauden ylistystä.
Valkean helman hulmutessa
auringon loisteessa, tuulen
kutittaessa kiharoita.
Silmissään rakkaus.
Ritarin odottaessa alttarilla.
Pitkänä, komeana ja vahvana.
Mustasukkainen nainen,
ritariin rakastunut,
lausui taian julman,
koskaan eivät toisiaan saa.
ikuisesti erossa,
kuitenkin toisensa
näkien.
Ritarin kadotessa taivaalle
tähdeksi,
neito vajosi viileään syvyyteen.
Toisensa vain yössä kirkkaassa nähden.
Läpi tumman veden, tähti suutelee
valollaan neidon poskea.

-S-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti