Hopeasta helat.
Kullasta kantit.
Teräksestä taoin
vahvan lukon.
Lippaan lujan
työstin.
Sydämestä
sinne
siirsin
pahan mielen,
suuret surut.
Pelon,
ja
painajaiset.
Lukiten tiukkaan,
kätkien maahan mustaan,
kuun kultaisen
katsoessa kulkuani,
avaimen piilotin
kallion kylmään sydämeen.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti